0:37Pitäisikö sinunkin laihduttaa? Nopea narukikka sen paljastaa – testaa heti!
Julkaistu 12.09.2020 08:05
Valpuri Haapala
valpuri.haapala@mtv.fi
Johannan onnistui laihduttaa vuodessa 47 kiloa tavallista kotiruokaa syöden ja herkut sallien. Aiemmat laihdutusyritykset kariutuivat liian tiukkoihin rajoihin.
Vuosi sitten nummelalainen Johanna Alanko painoi 126 kiloa ja rapiat. Peilistä heijastui kuva, joka ei miellyttänyt katsojansa silmää. Johanna uskoi, että voisi näyttää paremmalta.
Nyt vaaka näyttää 24-vuotiaan alla 47 kiloa vähemmän kuin vuosi sitten. 79-kiloisen Johannan olo on energinen. Aiemmat XXL-koon vaatteet ovat vaihtuneet S- ja M-koon vaatteisiin. Vartalo on kiinteytynyt, ja lihastakin on päässyt syntymään luiden ympärille.
Huima painonpudotus ei vaatinut pussikeittokuureja tai ketodieettejä. Johanna karisti kilonsa tavallisella kotiruoalla sallien myös viikoittaiset herkkupäivät.
Jojolaihduttaja Johanna, 24, kyllästyi kitudieetteihin – keveni vuodessa 47 kiloa perusruokaa ja herkkuja syöden: "Liian tiukat rajat ovat olleet kompastuskivi"
Johanna on onnistunut laihtua vuoden aikana huikeat 47 kiloa. Kuva: Johanna Alanko.
Laihdutuskuurit kaatuivat liian tiukkoihin rajoihin
Painon jojoilu ja kitudieetit ovat Johannalle tuttuja. Hän on ollut aina kavereitaan hieman isokokoisempi ja yrittänyt ensimmäisen kerran laihduttaa teininä.
Pikakaista hoikempaan vartaloon ei kuitenkaan osoittautunut koskaan toimivaksi. Menetetyt kilot hiipivät nopeasti takaisin, kun tiukasta ruokavaliosta luopui tai nälkäisenä tehdyn kauppareissun päätteeksi mukaan tarttui suklaalevy.
– Liian tiukat rajat ovat olleet mulle kompastuskivi, Johanna sanoo.
Laihdutuskuurit vaikuttivat kielteisesti myös elämänlaatuun, sillä niiden aikana Johanna ei jaksanut nähdä ystäviään eikä panostaa töihin.
Vuosi sitten Johanna oli jälleen aloittamassa laihdutuskuuria, mutta nyt hieman eri tavalla. Hän punnitsi kerran tavallisesti syömänsä ruoka-annokset, jotta pystyisi jatkossa laskemaan niistä saamansa kalorit. Sen jälkeen hän ei ole ruokavaakaa tarvinnut.
Johanna söi tavallista kotiruokaa – kuten jauhelihakeittoa, kanacurrykastiketta ja ruisleipää – mutta pienempiä annoksia. Hän tiivisti ateriavälejään noin kolmeen tuntiin.
Aamuiseksi tavakseen Johanna otti 1–2 kilometrin kävelylenkin. Aluksi liikunta tuntui epämiellyttävältä. Varsinkin jyrkkä nousu harjun päällä sijaitsevaan kotiin kohotti sykettä ja nosti hikikarpaloita iholle.
Paino alkoi pudota, mutta viikonloppuisin herkuille persoa Johannaa kismitti, ettei hän saanut nauttia pitämistään ruoista. Kahden viikon kituuttelun jälkeen hän päätti jatkaa samalla mallilla, mutta viikoittaisen herkkupäivän sallien. Lauantaisin hän saisi syödä mitä vaan mieli tekee: pizzaa, karkkeja, sipsejä.
Karkkipäivistä huolimatta painonpudotus jatkui. Johanna laihtui syöden tavallista kotiruokaa, mutta myös herkkuja.
– Arkisin rutiinissa ja viikonloppuisin vähän höllemmin, hän summaa keinonsa.
Vähitellen Johanna alkoi lisätä liikunnan määrää viikkoihinsa. Hän pidensi kävelylenkkejään, alkoi pyöräillä ja osti kotiin painot lihaskuntotreeniä varten. Nyt liikuntaa kertyy vähintään viitenä päivänä viikossa.
Johanna aikoo jatkaa elämäntapaa, joka on lisännyt hänen hyvinvointiaan. Kuva: Johanna Alanko.
Tasapainoilua energian saannin ja kulutuksen välillä
Salliva suhtautuminen ruokailuun on kantanut hedelmää. Enää Johannan ei juuri tee mieli herkutella arkena. Varastoon on kertynyt suklaata ja sipsiä, joita hän on ostanut herkkupäivän varalle, mutta joita ei sitten olekaan tehnyt mieli.
– Ennen ei olisi säilynyt kyllä yksikään herkku siellä, Johanna tokaisee.
Herkuttelupäivän jälkeen olo on toisinaan tukkoinen ja nuutunut. Johanna on kuitenkin huomannut, että jos tekee pitkän lenkin ennen epäterveellisten ruokien syömistä, ei olo ole mässäilyn jälkeen niin huono.
Arkisinkaan Johanna ei rajoita elämäänsä laihdutustavoitteiden vuoksi vaan pyrkii kompensoimaan energian saantiaan ja kulutustaan. Jos töissä on tarjolla pullaa tai kaverilla kakkua, hän ottaa sitä kohtuudella ja käy kenties illalla tai seuraavana päivänä liikkumassa vähän enemmän – tai jättää välipalan väliin.
Nykyään Johanna kokee jaksavansa enemmän kuin ennen. Energiaa riittää liikuntaan, ajatteluun, ihmissuhteisiin ja työntekoon. Hän kokee olevansa enemmän läsnä ja aktiivisemmin mukana ihmissuhteissa.
Aika kännykän ja television ruutujen ääressä on vähentynyt samaa tahtia, kun sohvalla löhöäminen on vaihtunut yhä pidentyviksi kävelylenkeiksi. Liikunnasta saatu hyvä olo motivoi jatkamaan.
– Haluan ehdottomasti jatkaa tätä elämäntapaa. On vaan niin hyvä olla, Johanna sanoo.
Johannan tavoitteena on vielä tiputtaa viisi kiloa rasvaa, vaikka hän arvelee sen olevan haastavaa. Hänelle on alkanut kertyä lihasmassaa ja viimeiset kilot ovat muutenkin hankalia tiristää. Mihinkään ei kuitenkaan ole kiire.
Johanna muistuttaa kaikkia painonsa kanssa taistelevia, ettei repsahtamisista kannata lannistua. Hänenkin laihtumisensa hidastui joulun aikaan sekä lomalla, mutta se ei lopputulokseen ole vaikuttanut. Aina tulee seuraava päivä ja jokaisesta vastoinkäymisestä voi vahvistua.
