Yhä useampi avioliitto päätyykin eroon. Mitä jos eron syyt ovatkin biologiassa? Jos ihmistä ei olekaan tarkoitettu elämään yksiavioisena?
Filosofit ja kotiajattelijat ovat vuosituhannet pohtineet, onko ihminen perusolemukseltaan yksi- vai moniavioinen.
– Ihminen kuulunee niihin nisäkkäisiin, joille on ainakin näihin aikoihin asti ollut ominaista pariuskollinen käytös. Ihmislasten pitkäaikainen riippuvuus vanhempiensa hoivasta on ihmislajin kannalta suosinut miehen ja naisen keskinäisen siteen pitkäaikaisuutta, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri Martti O. Huttunen Uskollisuuden psykobiologiaa -artikkelissaan.
Huttunen muistuttaa kuitenkin, että avioerojen määrä on kasvanut huomattavasti kasvu nk. kehittyneissä länsimaissa.
– Tässä valossa voidaan pohtia, onko siirtyminen maalta kaupunkiin muuttamassa neurobiologialtaan uskollisen peltoihmisen seksuaalikumppania useasti vaihtavaksi katuihmiseksi. Nyky-yhteiskunnassa ihmisvanhemmat voivat jättää lapsensa suurempaa huolta tuntematta päiväkotien hoiviin.
Huttusen mukaan on aivan mahdollista, että parikäytöksen perusmuoto on eri sukupuolilla erilainen ja elinolosuhteista riippuvainen.
– Monien ihmiskulttuurien piirissä naisen pitkä raskausaika tai miesten runsas kuolleisuus sodissa heijastuvat naisten yksiavioisuutena ja miesten uskollisena monivaimoisuutena.
Teksti: MTV3/Helmi
Kuva: Shutterstock
Lähde: Martti O. Huttunen: Uskollisuuden psykologiaa (Duodecim)