Joensuu varmisti sprintticupin voittonsa oltuaan kuudes Tallinnan vapaan hiihtotavan sprintissä. Kisan voittanut Sveitsin Nadine Fähndrich ei voi enää saavuttaa Joensuuta kauden viimeisessä sprinttikisassa Lahdessa.
Joensuusta tuli vasta toinen sprintticupin voittanut suomalainen. Edellinen voittaja oli Virpi Kuitunen, nykyinen Sarasvuo keväällä 2007.
– Onhan se tietysti hieno saavutus, ja näkeee historiastakin, että ei ole yksinkertainen juttu, Isometsä sanoo.
Joensuun valtti kauden aikana oli tasaisuus. Hän nousi palkintokorokkeelle vain kerran oltuaan toinen Toblachissa joulukuussa, mutta hiihti finaalissa kuudessa kilpailussa. Välierien ulkopuolelle hän jäi vain kerran, alkukaudesta Lillehammerissa, josta tuli 13:s sija.
Kun pahimmat kilpakumppanit kilpailivat Joensuuta harvemmin, toi tasaisuus suomalaiselle komean palkinnon.
– Tietysti maailmancupin luonne on vähän muuttunut, kun pistejärjestelmä muuttui, että se on myös hieman sellainen osallistumiscup. Kun ahkerasti kiertää, niin saa pisteitä. Voiton arvo on niin paljon pienempi, Jari Isometsä puntaroi.
Isometsä kuitenkin muistuttaa maailmancupin voiton erityisyydestä. Myös hiihtäjät arvostavat sen korkealle.
– Ei kristallipalloja (maailmancupin voittajan palkinto) kovin paljon Suomessa ole. Se on aina kunnioitettavaa, oli se sitten minkälaisella pistelaskusysteemillä tahansa. Tasaisuudellakin pärjää. Sehän on oikeastaan cupin ideakin, että tasaisesti menestyy.
Varmaksi finaalihiihtäjäksi
Joensuu otti tällä kaudella selkeän kehitysloikan. Viime kaudella hän sijoittui sprintticupissa 14:nneksi pistellä 546. Kuluvan kauden pisteet kirjataan nyt luvuin 767, kun edessä on vielä yksi kisa Lahdessa.
Varmasta välierähiihtäjästä tuli kohtuu varma finaalihiihtäjä molemmilla tyyleillä, Isometsä toteaa.
– Se oli isoin askel, koska aina kun pääsee finaalin, on mahdollisuus päästä palkintopallille. Varsinkin, kun sprinttikisasta on kysymys, voi olla monenlaisia tapahtumia, Isometsä toteaa viitaten esimerkiksi kaatumisiin ja sauvarikkoihin.
Aiemmin Joensuu itse oli mukana kyseisissä tapahtumissa, mutta tällä kaudella meno on ollut varmaa. Isometsä näkee toistuvien finaalihiihtojen kehittäneen myös Joensuun tuota puolta.
– Pari vuotta sitten, jos joku kaatui, niin Jasmi kaatui. Tietysti se on osittain sitä, kun on paremmassa kunnossa. Yleensä, kun alkaa voimat vähenemään, silloin tulee kaatumisiakin, Isometsä sanoo.
– Ja kun on hyvässä kunnossa, ei tarvitse puolivälierissä ja välierissä ottaa tarpeettomia riskejä, voi ottaa vähän varman päälle. Se antaa pelivaraa, niin sen takia kaatumisia ei ole tullut, ja se on menestyksen kannalta iso edellytys.
Isometsä nostaa esiin vielä yhden merkittävän tekijän Joensuun huippukauden taustalla. Hiihtäjä ei ole sairastellut kauden aikana, kuten niin moni muu urheilija.
– En tiedä johtuuko se siitä, mutta Jasmin kanssa jutelleena, hän ei hirveästi stressaa sitä, eikä ole ylihygieeninen. Tuntuu, että meillä ne urheilijat, jotka ovat todella tarkkoja, he sairastavat enemmän. Ihmisten immunitetissa on myös eroja. Vastustuskyky voi olla luontaisesti parempi, Isometsä pohtii.
– Se on aika iso etu, kun ajatellaan pitkää kautta. Esimerkiksi Jasmin kohdalla. Yksi sairastuminen johonkin kohtaan, niin ei olisi tullut cupin voittoa. Kyllä se on yksi selkeä vahvuus, että hän pysyy terveenä.
"Alkaa tulla loppukirivoittoja"
Joensuu on 28-vuotiaana uransa parhaassa iskussa, eikä Isometsä näe syytä siihen, etteikö kehitys jatkuisi. Huipputasolla oltaessa askeleet ovat kuitenkin monesti aika pieniä, hän muistuttaa.
– Toivotaan, että pysyy terveenä ja saa pienen kehitysaskeleen.
Isometsä pitää Joensuuta tällä hetkellä Suomen naisten suurimpana mitalikandidaattina ensi vuoden Milanon talviolympialaisissa.
– Hänkään ei kuulu ihan kuumiin mitalisuosikkeiin, mutta on selkeästi lähimpänä ainakin tämän kauden tulosten perusteella.
Joensuun suurin akilleen kantapää on ollut loppuveto. Sijoitukset ovat ennemmin pudonneet kuin parantuneet loppusuoralla. Isometsä ei kuitekaan näe, että ongelma olisi Joensuun nopeusominaisuuksissa, joita pitää hyvinä. Vaikkakin selvästi heikompina kuin muutamalla vastustajalla.
– Jos katsoo sprinttikisojen lähtöjä, hän on aina keulassa ensimmäisillä potkuilla. Ei hän missään nimessä ole hidas.
Asiantuntijalla on selvä näkemys, mistä loppukiriin saadaan lisää puhtia. Nopea hiihtäjäkin muuttuu hitaaksi väsyessään, Isometsä sanoo.
– Uskon, että paras keino alkaa voittaa loppukirejä on, että on vähän tuoreempana loppusuoran päässä, jolloin pystyy hyödyntämään nopeutta. Jos on todella väsynyt, maitohappoa reidet täynnä, ei siitä nopeudesta ole hyötyä, koska ei jaksa.
– Pitää jaksaa olla nopea, ja se on ehkä Jasmilla se kehityksen askel, että jaksaisi paremmin. Kun se paranee, uskon että yhtäkkiä alkaa tulla loppukirivoittoja.
