Jari Isometsältä tulinen palopuhe suomalaisen hiihdon tilasta: "Saattaa tulla hiljaiset ajat"

Yhteisharjoittelu hävinnyt Suomesta

Suomessa on harjoiteltu aikanaan päävalmentajavetoisella järjestelmällä, jossa maajoukkuehiihtäjät treenaavat paljon yhdessä. Siitä on kuitenkin pikku hiljaa luovuttu.

– Ei se oikein liity mihinkään. Jos me ajatellaan Ruotsin joukkuetta, joka vei täällä naisissa kaikki kultamitalit – heillä on hyvin vahva joukkuehenki ja he harjoittelevat todella paljon yhdessä. Ei sielläkään ihan kaikki, mutta valtaosa, Isometsä kertoo.

– Norjalaiset vallankin, sekä naisten että miesten maajoukkue. Koko ajan treenataan yhdessä, jopa kotioloissa. Sitä kautta saadaan tehokkaampia harjoituksia. Se, miksi se on suomesta hävinnyt, niin sitä en tiedä. 

Isometsä korostaa, että tähän asiaan pitää saada muutos.

– Se on osittain rahakysymys ja resurssikysymys, mutta se on vähän selitys.

Isometsä esittää kehitysehdotuksen myös urheilijoiden henkilökohtaisille valmentajille, ja kehottaa heitä katsomaan peiliin.

– Nyt pitää näiden henkilökohtaisten valmentajien miettiä, jotka pitävät omista urheilijoistaan kiinni kynsin hampain, että ovatko he riittävän hyviä viemään urheilijoita maailman huipulle. Jos eivät ole, niin pitäisi rohkeasti antaa avaimet jollekin muulle. Suomessa on vähän sellainen jääräpäinen tapa, että ”tämä on minun urheilija, ja minä valmennan tämän kehdosta hautaan”.

Nopeus, kimmoisuus ja räväkkyys katoaa

Isometsä näkee yhden kehityskohteen lasten ja nuorten harjoittelulinjauksissa. 

– Yleinen suomalainen harjoittelulinjaus lähtee jo junioritasolta., että harjoitellaan peruskestävyyttä pitkään ja hiljaa. Jos sitä tehdään riittävän paljon, niin se nopeus, kimmoisuus ja räväkkyys katoaa ja se näkyy sitten kiritaisteluissa.

Krista Pärmäkoski oli nuorempana hyvä sprintteri, mutta iän myötä kiriherkkyys on hieman laskenut.

Suomalaiset eivät ole pärjänneet kirikamppailuissa viime vuosina kovinkaan hyvin. Lauri Vuorinen oli Trondheimissa poikkeus, ja se tuottikin Suomen kisojen ainoat mitalit.

– Nykypäivän hiihto yhteislähtöineen, lyhyine matkoineen ja helppoine latuineen vaatii rytminvaihtokykyä, nopeutta ja pelisilmää. Tämmöiset meidän harjoittelukulttuurista puuttuu ja valitettavasti tällainen kulttuuri on jo 14-16 vuotiaissa. Pitäisi nopeasti saada muutos sille, tai ollaan muuten takamatkalla. Keski-Euroopan maatkin tulevat aika kovaa.

Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, jos homma jatkuu samalla tavalla kuin tähän asti.

– Jos puhutaan naisista, ei näkymä ole kovin hyvä. Siellä on tietysti Jasmin Kähärä, eikä Jasmi Joensuukaan mikään ikäloppu ole ensi vuoden jälkeen. Meillä on nuorten maailmanmestareita ja mitalihiihtäjiä, mutta he ovat taantuneet vuosi vuodelta. Pitää mennä todella pitkälle, jotta tulee joku, jonka voisi näiden kahden lisäksi mainita. Saattaa tulla hiljaiset ajat, Isometsä sanoo huolissaan.