Jan, 39, eli vuosia Ruotsin rikollispiireissä – jengi ryösteli ja teki näyttäviä varkauksia, kuolemanpelko oli jatkuvasti läsnä: "Pahinta oli kun minut kidnapattiin"

Jengielämä alkoi teininä, kun Janin ja hänen kavereidensa muodostamalle ryhmälle annettiin jenginimi.

Pikkuhiljaa ryhmä ei tyytynyt vain kaupungilla hengailuun, vaan nuoret miehet alkoivat kokeilla huumeita ja varastella tavaraa.

– Aluksi se oli aika pientä, mutta homma kasvoi vuosien aikana. Tuli tehtyä paljon varkauksia, pienempiä ryöstöjä. Huumeet olivat vahvasti kuviossa mukana, hän kertoo.

Jengit vaihtuivat

Vuosien aikana myös ryhmät ja jengit vaihtuivat. Ukkolin eteni moottoripyöräjengiin ja sen presidentiksi. Lopuksi hän oli mukana rikollisjengissä.

Jengi varasteli kaikkea mahdollista, mistä vain pystyi saamaan rahaa. Välillä teot olivat hyvinkin näyttäviä, kun autolla painettiin suoraan sisään kauppaan.

– Varastimme puhelimia, vaatteita, elektroniikkaa, autoja. Ihan mitä vain, mistä sai rahaa.

Kuolemanpelko oli usein läsnä Ukkolinin elämässä. Pahin hetki oli, kun hänet kidnapattiin.

– Minua syytettiin varkaudesta, jota en ollut tehnyt. Minut pahoinpideltiin todella pahasti. Minut uhattiin viedä ulkomaille, ellen maksa 25 000 euroa vuorokauden sisään.

Toisen henkilön avustuksella Ukkolin onnistui maksamaan summan.

Kasvoi normaalissa perheessä

Ukkolinin oma perhetausta oli normaali ja hän kasvoi Ruotsin Södertäljessä äidin, isän ja veljensä kanssa.

– Tulin perheestä, missä kaikki oli hyvin. Minulla oli hyvä olla kotona, ei ollut mitään alkoholiongelmia tai muuta.

Nuorena Ukkolin ajautui kuitenkin vääränlaiseen kaveripiiriin. Nuoret pojat ihailivat yhdessä vanhempia rikollisia, jotka kulkivat kultakellot ja -korut yllään hienoilla autoilla. He halusivat samanlaisen elämän.

Myöhemmin Ukkolin saikin sen kaiken.

– Rahaa oli välillä hyvinkin paljon. Mutta kaikki meni yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, hän sanoo.

Kaikki läheiset eivät tiedä Ukkolinin taustasta ja rikoksista. Perhe on kuitenkin aina ollut hänen tukenaan.

– Välimme ovat olleet aina kunnossa ja yhteys on säilynyt.

Ei jäänyt kaikesta kiinni

Vuosien aikana Ukkolin syyllistyi myös väkivaltaisiin tekoihin. Hän ei ole jäänyt kaikista teoistaan kiinni eikä häntä siten ole niistä tuomittu.

Mutta ehti Ukkolin olla myös vankilassa, tosin vain lyhyen aikaa. Tuomioita tuli varkaudesta, pahoinpitelystä ja ajokortitta ajamisesta.

– Vankila ei ollut hyvä paikka minulle. Se toimi rikoskouluna. Opin siellä vain uusia rikoksia. Vankilan ei pitäisi olla paikka, jossa tapetaan aikaa, vaan linnatuomioissa pitäisi oikeasti olla sisältöä, kuten opiskelua, hän sanoo.

Nykyään Ukkolin miettii rikollista menneisyyttään lähinnä surullisin mielin.

– On turha katua, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mutta on se harmi, miten monta vuotta minulta meni hukkaan. Niitä vuosia ei koskaan saa takaisin.

Halu auttaa nuoria

Ukkolin tekee nyt vapaaehtoisena töitä Unga Kris-järjestössä, joka auttaa nuoria, jotka ovat riskissä ajautua rikollisuuteen tai jotka ovat jo aloittaneet rikokset.

Ukkolin käy myös vankiloissa puhumassa.

– Sanomani nuorille on, että rikollisessa elämässä ei ole oikeasti mitään hehkeää. Nuoret luulevat helposti, että se elämä kultakorujen ja hienojen autojen kanssa on jotenkin hienoa. Mutta se ei ole sitä.

Tänä päivänä jengielämä Ruotsissa on vielä huomattavasti raaempaa kuin Ukkolinin aikaan.

– Nykyään ammutaan herkemmin ja tehdään räjäytyksiä. Minun aikaan niitä ei vielä ollut ollenkaan. Tänä päivänä myös ammutaan tappaakseen. Sitä ei ollut vielä aikaisemmin.

Erossa rikoksista

Ukkolin on ollut jo useamman vuoden erossa rikollispiireistä ja hän uskoo pysyvänsä kaidalla tiellä. Silti hän on yhä tekemisissä joidenkin rikolliskavereidensa kanssa, jotka ovat mukana jengeissä.

– En puhu heidän kanssaan rikoksista. Olemme olleet kavereita lapsesta asti, joten he pysyvät aina ystävinäni. Jos he joku päivä haluavat lopettaa sen elämän, olen valmis auttamaan heitä.

Useat Ukkolinin ystävistä ovat jo kuolleetkin.

– Moni on tehnyt itsemurhan, osa on kuollut huumeisiin tai joutunut tapetuksi. Se on tietenkin surullista.

Stressaavaa elämää

Vasta jälkikäteen Ukkolin on ymmärtänyt, miten stressaavaa ja pelontäyteistä rikollisen elämä oli.

– Se oli stressaavaa. Siinä joutui koko ajan pelkäämään poliiseja ja sitä, että joku hyökkää päällesi. Stressi on jatkuvaa, mutta ei sitä ajattele silloin. Se on normaalia elämää siinä vaiheessa. Nyt kun olen jättänyt sen taakseni, tajuan miten rauhallista elämäni onkaan.

Tulevaisuudelle Ukkolinilla ei ole suuria suunnitelmia.

– Minulla ei ole paljon haaveita. Minulle on tärkeää tehdä töitä nuorten kanssa. On palkitsevaa, kun nuori huomaa, että on muutakin kuin rikollisuus.

Katso yllä olevalta videolta mitä Jan Ukkolin kertoo rikollisesta elämästään ja miten hän kuvailee pahinta hetkeään jengielämän aikana.