Lohduttamisen pääasia on kuunteleminen. Ihmisen tuskalle ja surulle tulisi olla läsnä. – Hyvä lohduttaja kuuntelee toista eikä tuo tilanteeseen omia asioitaan, ellei toinen pyydä, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Mirja Sinkkonen.
Lohtu. Mitä se on?
– Lohdullista on halaus, ymmärrys, joskus myös konkreettinen teko. Hyvä lohdutus ei saisi olla neuvovaa, sanoo Mirja Sinkkonen, psykologi ja psykoterapeutti.
– Helposti ystävälle tulee sanottua, että teepä nyt näin, otapa nyt itseäsi niskasta kiinni, lähde toimimaan. Totta kai ihminen olisi toiminut, jos olisi pystynyt, Sinkkonen muistuttaa.
Sinkkonen kirjoittaa lohduttamisesta tietokirjaa.
– Lohduttaminen on läsnä olevaa ja ymmärtävää, enemmän kuuntelevaa, kannustava aja tukevaa. Lohduttaminen kristillisenä terminä on rinnalla olemista. Ajatellaan kirkon diakoniatyötä: se menee sinne, mihin kukaan muu ei mene. Hyvä rinnalla oleminen on sellaisen ihmisen rinnalla olemista, jonka muut ystävät ovat väsyneet. Ei jätetä ketään yksin, koska huomenna voi olla minun vuoroni tarvita lohdutusta, läheisyyttä, jakamista ja kuuntelemista.
Lohduttamisen pääasia on kuunteleminen. Ihmisen tuskalle ja surulle tulisi olla läsnä sen sijaan, että yrittäisi parantaa toisen mieltä kertomalla, miten itsellä asiat ovat vielä huonommin.
– Usein elämässä käy niin, että kun joku kertoo pahasta mielestään, toinen pistää heti paremmaksi: kuule, minulla vasta onkin ollut isoja asioita. Näin lohduttaja assosioi ongelmaan omia juttujaan.
