Jää, kun muut ovat lähteneet – näin lohdutat apeaa läheistäsi

Lohtu. Mitä se on?

– Lohdullista on halaus, ymmärrys, joskus myös konkreettinen teko. Hyvä lohdutus ei saisi olla neuvovaa, sanoo Mirja Sinkkonen, psykologi ja psykoterapeutti.

– Helposti ystävälle tulee sanottua, että teepä nyt näin, otapa nyt itseäsi niskasta kiinni, lähde toimimaan. Totta kai ihminen olisi toiminut, jos olisi pystynyt, Sinkkonen muistuttaa.

Sinkkonen kirjoittaa lohduttamisesta tietokirjaa.

– Lohduttaminen on läsnä olevaa ja ymmärtävää, enemmän kuuntelevaa, kannustava aja tukevaa. Lohduttaminen kristillisenä terminä on rinnalla olemista. Ajatellaan kirkon diakoniatyötä: se menee sinne, mihin kukaan muu ei mene. Hyvä rinnalla oleminen on sellaisen ihmisen rinnalla olemista, jonka muut ystävät ovat väsyneet. Ei jätetä ketään yksin, koska huomenna voi olla minun vuoroni tarvita lohdutusta, läheisyyttä, jakamista ja kuuntelemista.

Lohduttamisen pääasia on kuunteleminen. Ihmisen tuskalle ja surulle tulisi olla läsnä sen sijaan, että yrittäisi parantaa toisen mieltä kertomalla, miten itsellä asiat ovat vielä huonommin.

– Usein elämässä käy niin, että kun joku kertoo pahasta mielestään, toinen pistää heti paremmaksi: kuule, minulla vasta onkin ollut isoja asioita. Näin lohduttaja assosioi ongelmaan omia juttujaan.

Hyvä lohduttaja malttaa olla pelkkä kuuntelija. Sinkkosen mukaan itselleen voi kuvitella isot aasin korvat, jotka ovat valmiit kuulemaan.

– Jos viisivuotias lapsi kertoo huolestaan, kannattaa tehdä joku jatkokysymys: miten pärjäät asian kanssa, oletko kertonut jo äidille? Ollaan lapsen mielenmaailmassa, ei omassa. Hyvä lohduttaja kuuntelee toista eikä tuo tilanteeseen omia asioitaan, ellei toinen pyydä.

Muistanko, miten isoäiti minua lohdutti?

Lohtua saa muilta, mutta entä yksinäiset? Entä he, joilla ei ole ketään?

– Kysyt tätä nyt psykoanalyyttiselta psykoterapeutilta! Meidän ajatuksemme on, että kun on tiedostanut tarpeensa, minä tarvitsen lohdutusta ja rohkaisua, se on matkasta yli puolet, Sinkkonen sanoo.

Lohduttaudu näin

• Tiedostava sisäinen kuuntelu: löytyykö sisältäni lohduttajaa?
• Kaunis, kannustava puhe itselle. Kuvittele puhe, jonka ystävä voisi pitää. Puhu se itsellesi.
• Tee sitä, mitä rakastat, mistä olet joskus ollut innostunut.
• Itseään voi myös syleillä ja halata!

Yksinäisen on hyvä kuunnella, mitä mielessä kuuluu.

– Muistanko, miten isoäiti minua lohdutti? Tai löytyisikö mieleni sisältä niitä elementtejä, jotka rauhoittaisivat ja tyynnyttäisivät minua? Niitä aikuisella pitäisi olla, mutta välttämättä aina ei ole. Kaikilla ei kuitenkaan ole kokemusta rakastavasta hoivasta, joten mielen sisältä ei löydy lohduttajaa. Ihminen jää oman onnensa nojaan, ja joutuu etsimään lohdutusta itsen ulkopuolelta, Sinkkonen sanoo.

– Tiedosta ja kuuntele, miten puhut itsellesi. Puhutko rumasti vai kauniisti? Yksi hyvä tilanne varsinkin naisilla on, että kun aamulla katsoo peiliin, mitä ajattelee peilikuvastaan? Miten rumasti saatan puhua itselleni, miten tuomitseva saatan olla! Ole tietoinen sisäisestä puheesta ja muuta sitä parempaan suuntaan.

Jos lohdutuksen tarve nousee siitä, että on pettynyt itseensä, silloin pitäisi antaa itse itselleen anteeksi. Sinkkonen uskoo, että jokaisella virheitä tehneelläkin ihmisellä on alusta aloittamisen mahdollisuus.

– Enitenhän me itse sitä itseltämme kiellämme.

Jos mieli on maassa, lohtua voi saada vanhasta harrastuksesta tai muusta tutusta tekemisestä.

– Masentunut ihminenhän ei ole innostunut mistään. Hänen mielialansa on alhaalla, eivätkä asiat kiinnosta. Siitä huolimatta, silloinkin, pitäisi tehdä rutiinilla. Jos pidät liikunnasta, lähde salille tai lenkille. Ihan sama, miltä tuntuu. Liikunnan merkitys mielenterveyden ylläpitämisessä on huikea, Sinkkonen neuvoo.

– Jos kuuntelemme vain sitä, miltä meistä tuntuu juuri nyt, emme osaa auttaa itseämme. Jos tekee itselleen kuten tekee toisille, kannustaa, kuten toista kannustaisi, se voi johtaa parempaan tulokseen.

Joku ajattelee minua

Oleellinen asia lohdullisuuden ja mielenterveyden kannalta on ajatus siitä, että joku ajattelee minuakin. Vaikka olen apea enkä ole juuri nyt onnistunut tekemisissäni, joku ajattelee minua silti.

– Meidän kuuluu olla jonkun mielessä. Se itsessään luo meille turvaa ja lohdutusta. Yleensä tukijoita ovat vanhemmat ja läheiset ja ne, joiden kanssa on kasvanut ja elänyt. Voi olla opettaja, harrastuksen ohjaaja, ystävät, puoliso ja niin edelleen. Se, että on jonkun mielessä, auttaa, Sinkkonen sanoo.

– Psykoterapeutit tekevät myös tätä työtä: sinä olet minun mielessäni, vaikket kenenkään muun. Se on lohduttava ajatus. Eikä siihen psykoterapeuttia tarvita, se onnistuu ihan tavallisessa elämässä.

Mirja Sinkkosen teos Pahasta mielestä parempaan (Kirjapaja) ilmestyy syksyllä 2015.