Läski kertyy suomalaisten vyötäröille eikä loppua näy. Aikuisista 2,5 miljoonaa on ylipainosia. Suomi on painoindeksissä pohjoismaiden kärjessä, kirjoittaa Ivan Puopolo kolumnissaan.
On päivänselvää, että ihmiset lihovat. Tavallisen suomalaisen elämässä on saatavilla enemmän energiaa kuin kokonaisella kylällä keskiajalla.
Lihavuustutkija Pertti Mustajoki kirjoitti Helsingin Sanomissa, että suomalaisia on kannustettu terveellisempään syömiseen jo vuodesta 1985 ilman mitään tuloksia.
Se on totta, mutta samaan aikaan ihmisiä on kannustettu myös epäterveellisempään syömiseen. Yhdellä olkapäällä korvaan kuiskuttaa ruoka-aineympyrä, mutta toisella kalorisaatana maanittelee valmistamaan ”sitä aivan ihanaa Riitan valkosuklaaunelmaa”.
TV-ohjelmien huippukokit ovat kuin uskonnollisia johtajia, jotka julistavat maukkaiden annostensa liturgiaa: ”Ripaus vielä tuota ja tuota, niin aijaijai! Tässä on kahden viikon energiat, mutta maistuu aivan us-ko-mat-to-mal-ta.”
Ruutujen äärellä ihra pakkautuu vyötäröille, kun kansa imitoi makumessiaitansa. Kukaan ei kysy, kuinka ravitseva lounaasi oli vaan miltä se maistui. Miten ikinä ruoasta saadaan paremman makuista, se tehdään.
Maku on ruoassa sivuseikka. Ravinnon tehtävä on ylläpitää elimistön toimintaa eikä tuottaa orgasmia.
Aivomme ovat kehittyneet savannilla nälkiintyessä. Ne viestittävät joka tapauksessa, että kun ruokaa on saatavilla, sitä tulee varastoida. ”Tankkaa, tankkaa, tankkaa!” huutaa evoluutio.