Työpaikkakiusaamista esiintyy keskimääräistä enemmän työpaikoilla, joilla työntekijät kilpailevat keskenään, työtä on jatkuvasti liikaa tai työ on äärimmäisen vaikeaa.
Kiusaamiseksi määritellään toistuva erilaisen kielteisen käyttäytymisen kohteeksi joutuminen. Tällaista käyttäytymistä on esimerkiksi sosiaalinen eristäminen, kohtuuttoman työmäärän vaatiminen ja eriarvoinen kohtelu.
Aina kiusaamisen rajat eivät ole selvät. Työssä ilmenevien ongelmien esille tuonti, tuloksellisuuden valvonta tai perusteltu kurinpidollinen rangaistus eivät sellaisenaan ole kiusaamista.
Työpaikalla tulisi puhua yhdessä siitä, minkälainen käyttäytyminen koetaan epäasialliseksi sekä siitä, mitkä tekijät ja tilanteet juuri omalla työpaikalla altistavat epäasialliselle käyttäytymiselle. Kun mahdolliset riskit tunnistetaan, voidaan paremmin ennaltaehkäistä kiusaamista.
Kilpailutilanne luo jännitteitä
Organisaatiossa tapahtuvat muutokset, joissa työnkuva ja työtehtävät muuttuvat sekä työsuhteeseen ja työn jatkuvuuteen liittyy epävarmuutta, epätietoisuutta ja uhkaa lisäävät todennäköisyyttä joutua epäasiallisen ja kiusaavan kohtelun kohteeksi.
– Kilpailu jäljelle jäävistä työpaikoista heijastuu työilmapiiriin ja luo jännitteitä työntekijöiden välille. Joskus tilanne johtaa myös epäasialliseen kohteluun ja kiusaamiseen, sanoo Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Maarit Vartia.
– Kuka saa jäädä tai saanko minä jäädä? Jos saan tuon toisen näyttämään huonommalta työntekijältä, lähteekö hän?
Organisaatiomuutosten vaikutukset eivät näy tilastoissa
Kiusaaminen ei ole kuitenkaan tilastollisesti lisääntynyt tai vähentynyt huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Heikompi taloudellinen tilanne ei siis näy tilastoissa, vaikka se lisääkin kiusaamisen riskiä. Miksi?
– Yksi syy siihen on se, että muutostilanteessa työntekijät eivät välttämättä uskalla tuoda esiin ongelmia, sitä, että kokee itsensä kiusatuksi tai että on liikaa töitä, Vartia sanoo.
