Ilmiantaja!

Kun maatalousjätti Archer Daniels Midland -yhtiön lupaava uusi kyky Mark Whitacre (Matt Damon) joutuu epäilyjen kohteeksi, hän päättää luikerrella ulos tilanteesta valehtelemalla. FBI:n alkaessa tutkia Whitacren toimia tämä lupaa paljastaa heille yhtiönsä organisoiman monikansallisen hintakeinottelun salaliiton. Hän kuvittelee toimillaan saavuttavansa kunniaa, sankaruutta ja paremman aseman.

FBI vaatii Whitacren väitteille todisteita. Mies on koulupoikamaisen innoissaan salakuuntelulaitteista, sillä hän näkee itsensä Hollywood-elokuvien kaltaisena urheana vakoojana ja pitää näitä fiktiivisiä hahmoja oppi-isinään. Hän toteaa olevansa salainen agentti 0014, koska hän on tuplasti James Bondia älykkäämpi. Välillä hän taas tuntee olevansa nurkkaan ajettu samalla lailla kuin Tom CruiseFirma-elokuvassa.

FBI-agentit Brian Shepard (Scott Bakula) ja Bob Herndon (Joel McHale) huomaavat, että heidän värväämästään ilmiantajasta on hyvin vaikea saada tolkkua. Hänen tarinoistaan paljastuu epäjohdonmukaisuuksia, faktat muuttuvat koko ajan.

Alati levottomalta Whitacrelta puuttuu myös itsesuojeluvaisto: hän vuotaa salaisia tietoja ystävilleen, tekee toistuvasti lapsellisia mokia ja uskoo kaiken aikaansaamansa sotkun jälkeen saavansa ylennyksen yhtiössä, jota on itse ajamassa ahdinkoon. Hänen selviytymisstrategiansa on syyttää rikkeistä ja rikoksista muita. Päähenkilö, jonka sanaan ei voi luottaa, on kerronnallisesti mehukas lähtökohta.

Erin Brockovichin ohjaaja Steven Soderbergh on tehnyt kiintoisan tyylikokeilun, komediallisen vastineen Michael Mannin huimalle Insiderille. Ilmiantajasta! olisi helposti voinut ohjata perinteisen trillerin, mutta Soderbergh on valinnut elokuvansa tyylilliseksi esikuvaksi 1970-luvun humoristiset agenttisarjat. Valittu tyyli näkyy ja kuuluu Marvin Hamlischin Maxwell Smart -henkistä musiikkia ja välitekstejä myöten. Damonin Whitacre ei törmäile ja töpeksi yhtä paljon kuin Smart, mutta kuuluu kyllä naiiviudessaan samaan sarjaan.

Matt Damon näytteli Lahjakkaassa herra Ripleyssä kameleonttimaista Tom Ripleyä. Ilmiantajassa hän ei virtuoosimaisesti muuta ulkomuotoaan ja puhetapaansa vaan näyttää aina samalta: tyylittömältä autokauppiaalta. Itsensä rooliin lihottaneen Damonin Whitacre on tanakka ja liukaskielinen mies, jolla on rumat silmälasit, juntit viikset ja mauton tupee. Hänen hermostunut ja jännittynyt kehonkielensä ja tapansa puhua ovat tarkkuudessaan taitavia. Hän on pinnistelemättä hauska.

Niin huikea kuin Matt Damon onkin, olisin sittenkin halunnut nähdä Whitacren tarinan mieluummin vakavana draamana kuin kepeänä komediana. Soderbergh ei vie meitä tutkimusmatkalle tämän patologisen valehtelijan pään sisään vaan tarkkailee kohdettaan etäältä ja kiihkottomasti, sen enempää sympatioita kuin tuomioitakaan jakelematta. Olisi ollut kiehtovaa nähdä syvemmin, miten häiriintynyt mieli toimii. Mutta kolahtaahan tämä uskomaton tositarina toki näinkin.

Teksti: Minna Karila

Katso elokuvan traileri tästä.