"I have a dream" – tästä King unelmoi 50 vuotta sitten

Martin Luther King puhuu Lincolnin muistomerkin juurella 28.8.1963.
Martin Luther King puhuu Lincolnin muistomerkin juurella 28.8.1963. Getty Images, Popperfoto

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu (Päivitetty )

    "Minulla on unelma." Martin Luther Kingin moneen kertaan toistama lause hänen 50 vuotta sitten pitämässään puheessa sisälsi vaatimuksen Yhdysvaltain kaikkien kansalaisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi.

    Minulla on unelma, että jonakin päivänä tämä kansakunta nousee ja toteuttaa oman julistuksensa todellisen merkityksen: "Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu yhdenvertaisiksi."

    Tohtori Martin Luther Kingin kuuluisan puheen lähtökohdat olivat yksinkertaiset: hän halusi, että Yhdysvalloissa tunnustettaisiin ja kunnioitettaisiin niitä periaatteita, jotka oli määritelty jo itsenäisyysjulistuksessa vuonna 1776 ja perustuslaissa, jonka ensimmäinen versio tuli voimaan vuonna 1786.

    King puhui kuvaannollisesti sen miehen jalkojen juuressa, joka sata vuotta aiemmin – keskellä Yhdysvaltojen sisällissotaa – oli allekirjoittanut lain orjuuden lopettamiseksi. Presidentti Abraham Lincolnin muistomerkillä Washingtonissa Kingin puhetta kuunteli 250 000 ihmistä. He olivat saapuneet paikalle kaikkialta maasta tasa-arvoista kohtelua, työtä, äänioikeutta ja todellista vapautta vaatineeseen mielenosoitukseen.

    …Meidän on myönnettävä se järkyttävä tosiasia, että mustat eivät vieläkään ole vapaita. Sata vuotta on kulunut, mutta mustien elämää rampauttavat yhä rotuerottelun käsiraudat ja syrjinnän kahleet.

    Elettiin vuotta 1963, jolloin Yhdysvaltojen etelävaltioissa yhä harjoitettiin osavaltioiden lakeihin perustunutta järjestelmällistä rotuerottelua. Martin Luther King oli itse kotoisin niin kutsutusta syvästä etelästä, Georgian osavaltiosta.

    Hän halusi puheessaan "lunastaa sekin", joka oli kirjoitettu Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa. "Velkakirjan", jossa luvattiin taata kaikille "luovuttamaton oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun". Hän sanoi unelmansa juurien olevan "syvällä amerikkalaisessa unelmassa".

    Mutta Kingin mukaan mustien Amerikalta saama sekki oli katteeton. Siitä huolimatta hän peräsi sen takaamia "vapauden rikkautta ja oikeudenmukaisuuden turvallisuutta".

    ...Kieltäydymme uskomasta, että oikeudenmukaisuuden pankki olisi konkurssissa. Kieltäydymme uskomasta, että kansakuntamme mahdollisuuksien holveissa ei olisi tarpeeksi katetta.

    Martin Luther King oli loistava puhuja. Hän oli teologian tohtori ja pappi toisessa polvessa ja osasi puhutella kuulijoitaan kaunopuheisesti, saarnamiehen tavoin.

    On tullut aika nousta rotuerottelun pimeästä ja lohduttomasta alhosta polulle, jota valaisee rotujen tasa-arvon aurinko. On tullut aika avata mahdollisuuksien ovet kaikille Jumalan lapsille. On tullut aika kiskoa kansakunta rodullisen eriarvoisuuden juoksuhiekasta ylös veljeyden kiinteälle kalliolle.

    Afrikkalais-amerikkalaisten kansalaisoikeusliikkeen keulahahmona King edusti väkivallattoman vastarinnan periaatetta. Siitä huolimatta, että monet mielenosoitukset vuonna 1963 olivat päättyneet väkivaltaisesti – poliisin avatessa vesitykit ja usuttaessa koirat protestoijien kimppuun.

    King rauhoitteli kuulijoitaan ja varoitti heitä etsimästä "tyydytystä vapauden janoon katkeruuden ja vihan kupista". Hän kuitenkin totesi, että kansalaisoikeusmarssijat eivät voi kääntyä takaisin.

    [Meiltä kysytään] milloin olemme tyytyväisiä?

    Emme voi olla tyytyväisiä koskaan, niin kauan kuin pitkästä matkasta nääntyneinä emme pääse lepäämään valtateiden varsien motelleihin tai kaupunkien hotelleihin. Emme voi olla tyytyväisiä niin kauan kuin mustat pääsevät muuttamaan vain pienemmästä getosta suurempaan.

    Emme koskaan voi olla tyytyväisiä niin kauan kuin Mississippin musta ei pääse äänestämään ja New Yorkin musta ajattelee, että hänellä ei ole mitään minkä vuoksi äänestää. Ei, me emme ole tyytyväisiä.

    Juuret syvällä amerikkalaisessa unelmassa

    Yhdysvaltain kansalaisoikeustaistelun käännekohdaksi luonnehdittu puhe ei lopulta ollut mittaamattoman pitkä vuodatus – vain ehkä hieman pidempi kuin tavallinen saarna afrikkalais-amerikkalaisten kirkoissa tavallisena sunnuntaina.

    Pappina Martin Luther King osasi rakentaa puheensa kohti loppuhuipennusta.

    Sanon teille tänään, ystäväni, että tämän hetkisistä vaikeuksista ja turhautumista huolimatta, minulla on yhä unelma. Sen juuret ovat syvällä amerikkalaisessa unelmassa.

    ----

    Minulla on unelma, että jonakin päivänä Georgian punaisilla kukkuloilla entisten orjien lapset ja entisten orjanomistajien lapset voivat istua yhdessä samaan veljeyden pöytään.

    Minulla on unelma, että jonakin päivänä jopa Mississippi – tuo epäoikeudenmukaisuuden paahteessa riutuva osavaltio – muuttuu vapauden ja oikeudenmukaisuuden keitaaksi.

    Minulla on unelma, että jonakin päivänä neljä lastani voivat elää maassa, missä heitä ei arvioida ihonvärillä vaan heidän persoonallisuutensa ja luonteensa perusteella.

    Minulla on unelma tänään!

    Puheensa lopuksi Martin Luther King siteerasi kahta amerikkalaisille hyvin tärkeätä laulua. Toinen niistä toimitti Yhdysvaltojen epävirallisen kansallislaulun virkaa vuoteen 1931 saakka. Sen kertosäkeessä kehotetaan: "Anna vapauden kiiriä". Toinen laulu oli vanha spirituaali.

    ...Kun annamme vapauden kiiriä, kun annamme sen kiiriä jokaisesta kylästä ja kolkasta, jokaisesta osavaltiosta ja kaupungista, me voimme kiirehtiä sitä päivää, jolloin jokainen Jumalan lapsi – musta ja valkoinen -- --- voi tarttua toistaan kädestä ja laulaa vanhan spirituaalin sanoin: "Vihdoinkin vapaat! Kiitos Kaikkivaltiaan Jumalan, olemme vihdoinkin vapaat!"

    Tätä Martin Luther Kingin puhetta pidetään yhtenä lähihistorian merkittävimmistä puheista. Se oli monessa mielessä myös kulmakivi afrikkalais-amerikkalaisten kansalaisoikeustaistelussa. Pitkälti puheen saaman vastaanoton seurauksena Yhdysvalloissa hyväksyttiin kansalaisoikeuslaki vuonna 1964 ja rotujen yhdenvertaisuuteen perustuva äänioikeuslaki 1965.

    Tohtori King sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964.

    Hänet murhattiin vuonna 1968.

    Lue lisää aiheesta:
    Ulkomaat

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •