Hyvä lehtokotilovuosi luvassa puutarhurien riesaksi

Lehtokotiloita ja etanoita pystyy houkuttelemaan esiin kotikonstein, mutta niiden hävittäminen on toinen juttu. Lindqvist aikoo tänä kesänä testata kahta biologista torjuntamenetelmää: ruotsalaista rautafosfaattituotetta sekä englantilaisten sukkulamatoja. Jos rahoitus järjestyy, hän vauhdittaa laajempaakin etanaprojektia.

Kotilo talvehtii jopa Alpeilla

Lehtokotilo on kotiutunut hyvin eteläiseen Suomeen. -Viime vuonna tuli paljon kyselyitä pääkaupunkiseudulta, Porvoosta ja Lahden alueelta, mutta myös Hämeenlinnasta ja Satakunnasta, toteaa Bengt Lindqvist.

Enimmäkseen yhteyttä ovat ottaneet harrastajat, mutta kotilot eivät ole tuntemattomia ammattiviljelijöille ja kaupunginpuutarhureillekaan.

-Mitään teoreettista pohjoisrajaa on vaikea löytää, sillä lehtokotilot ovat talvehtineet Alpeilla 2700 metrin korkeudella. Lehtokotiloiden rinnalla ovat levinneet valepeltoetana ja peltoetana. Suurinta huomiota on kuitenkin herättänyt uusin tulokas, espanjansiruetana. Näitä jopa 15-senttisiksi kasvavia "tappajaetanoita" on tavattu muutamasta paikasta eteläisestä Suomesta.

Oikein suotuisassa paikassa etanat voivat syödä vuorokaudessa jopa kaksi kolmasosaa painostaan. Tuhannen etanan suihin menee tällä vauhdilla kilo kasviravintoa.

Vihreä linja auttaa kotiloa

Lehtokotilo ruohikossa

Etanoiden ja kotiloiden eloa ovat helpottaneet suotuisat sääolot: kosteat keväät ja lämpimät, kosteat kesät. Omalta osaltaan lehtokotiloiden leviämiselle on luonut edellytyksiä kotipuutarhurien innostus entistä ympäristöystävällisempiin menetelmiin: lehtokotilot ja etanat viihtyvät lehtikompostissa ympäri vuoden. Viherlannoitus ja kateviljely luovat niille mukavia ruoka- ja lymyilypaikkoja.

Säästötoimien vuoksi ovat hoitamattomat alueet yleistyneet kaupungeissa. Mikä olisi parempi etanoiden ja kotiloiden täysihoitola kuin vyötäröön ulottuva kasvillisuus joutomaalla?

Kotiloita voi houkutella esiin

Lehtokotilot voivat levitä kotipuutarhassa massaesiintymäksi - 25-30 yksilöä neliöllä - ennen kuin harrastaja niitä huomaa. Ne liikkuvat kosteilla keleillä, aamukasteella ja sateiden jälkeen, jolloin pihassa oleskellaan vähiten.

On muutama helppo konsti testata, onko kotipuutarhassa ylipäätään kotiloita tai ovatko ne keväällä heränneet. Bengt Lindqvist kehottaa levittämään puutarhaa juuttisäkkejä, joiden alle varjoon kotilot mielellään kerääntyvät. -Jos ei kotinurkista löydy vanhan ajan säkkejä, tarkoitukseen käy vaikka vanha matto.

Kotiloita ja etanoita voi houkutella esiin myös ruoalla ja juomalla. Ne ovat persoja oluelle, ja hakeutuvat maahan upotettuun olutmukiin tai -lautaselle. Vaihtoehtona on lesesyötti. Noin puoli desilitraa jotakin lesettä laitetaan kukkalautaselle, joka sitten kumotaan varovasti puutarhaan. Reunan alle jätetään sen verran tilaa, että etanat ja kotilot pääsevän vadin alle.

Sataprosenttista hävityskonstia ei ole

Syöteistä kotiloita ja etanoita voi poimia hävitettäväksi. Niitä löytyy kyllä kasveilta, kasvien alta ja maan pinnaltakin, kunhan osaa katsoa oikeana aikana ja oikeita kasveja. Lehtokotiloille ovat mieluisia muun muassa kosteat laudat, vuohenjuuret, mustajuuret ja maanpeitekasvit.

Paras tapa hävittää lehtokotilot on polttaa ne vaikkapa grillissä. Jalan alla murskaamista ei suositella, sillä ne syövät lajitovereitaan. Tallaamalla ihminen vain tarjoaa puutarhan viholaiselle entistä pehmeämpää ravintoa. Bengt Lindqvist ei juurikaan anna toivoa poimintataistelun voitosta, sillä kotilot ovat kaksineuvoisia ja lisääntyvät pitkin kesää.

-Toistaiseksi paras keino niiden hävittämiseen on Mesurol-etanasyötti, jota kokeilin viime vuonna Helsingissä lehtokotiloille hyvin tuloksin. Sitä pitää kuitenkin levittää ympäri puutarhaa ja jokaisen sateen jälkeen uudelleen. Mesurol on kemiallinen torjuntakeino. EU-säädösten takia se poistuu markkinoilta parin vuoden sisällä.

Ruotsissa ja Tanskassa on markkinoille hyväksytty rautafosfaattipohjainen Ferramol. Englantilaisten luoma biologinen torjuntamenetelmä perustuu sukkulamatojen käyttöön. Lindqvistin tarkoituksena on testata molempien tehoa tänä kesänä.

Etanoiden ja kotiloiden leviämistä voi jonkin verran hidastaa hoitamalla ympäristö niille hankalaksi. Se tarkoittaa esimerkiksi avo-ojien korvaamista salaojilla ja nurmialueiden säännöllistä leikkaamista.

Jos kotiloiden vaivaamista puutarhoista luovuttaa kasveja muille harrastajille, kannattaa noudattaa suurta varovaisuutta. Bengt Lindqvistin mukaan kasvien mukaan ei lähde kotiloiden tai etanoiden munia, jos juuristot pestään huolellisesti ennen siirtoa.

Teksti: Merja Åkerlind/STT

Katso myös Ulla Hakasen juttu aiheesta (Huomenta Suomi 23.4.2002)