Suomi 2003. Ohjaus: Jukka-Pekka Siili. Käsikirjoitus: Jukka Vieno, Aleksi Bardy. Tuotanto: Aleksi Bardy, Olli Haikka, Riina Hyytiä. Kuvaus: Jarkko T. Laine. Leikkaus: Samu Heikkilä. Musiikki: Kerkko Koskinen. Pääosissa: Jussi Nikkilä, Reino Nordin, Jarkko Niemi, Jenni Banerjee, Ville Kivelä, Mervi Takatalo, Evi Suppala, Laura Malmivaara, Ville Virtanen, Kari Heiskanen, Kari Hietalahti, Milka Ahlroth. Kesto: 104 min.
Nykyaika on täynnä seksiä. Pornoa tunkee joka tuutista; perinteisten medioiden lisäksi sitä suoltavat sekä sähköposti että internet. Nettisurffari saa kyllästymiseen asti klikkailla kiinni maksullisten seksisaittien mainosikkunoita, eikä postiohjelmaa voi enää edes ajatella ilman suorituskykyistä spam-suodatinta. Vastaanottajan iästä tai sukupuolesta piittaamattomat peniksenpidennys- ja viagraviestit ovat sitä kaikkein tyypillisintä roskapostia -tympeintä ja toistuvinta e-saastetta.
Tähän maailman aikaan ja tilanteeseen on syntynyt elokuva Hymypoika. Aleksi Bardyn ja Jukka Vienon kynäilemä nuorisoleffa, jonka ohjauksesta vastaa nouseva kyky JP Siili (mm. palkitun Juulian totuudet -sarjan tekijä). Hymypoika on tarina helsinkiläisistä nuorista kundeista, jotka päättävät videoida omat seksiseikkailunsa retostellakseen niillä sitten poikaporukassa. Idea saa alkunsa kun vanhempiensa Kulosaaren ökyhuvilan perinyt Taavi (Jussi Nikkilä) tulee kotibileissään kuvanneeksi humalaisten ystäviensä panopuuhia. Kymmenvuotiaana isänsä ja äitinsä menettänyt Taavi on itse tirkistelijä, hänestä ei ole sumuisten seksihäröilyjen aktiiviseksi toimijaksi.
Taavin kaverit Jere (Reino Nordin), Markus (Jarkko Niemi) ja Sami (Ville Kivelä) ryhtyvät tuumasta toimeen. Ensimmäiset yritykset ovat ainoastaan surkuhupaisia, mutta pian poikien pelleilyyn sekoittuu vakavampia sävyjä. Myös Jeren orastava rakkaus Reettaan (Jenni Banerjee) törmää typerään tunteettomuuteen.
Jerestä kasvaa kertomuksen angstisin osatekijä - seksiin ja sen lieveilmiöihin tukehtuva tunnevammainen. Hymypoika, jonka hymy hyytyy. Uusi kasvo Reino Nordin tulkitsee Jeren sisällä myllertäviä ristiriitoja koskettavasti ja karismaattisesti. Jarkko Niemen sympaattinen Markus kääntää kelkkansa, kun oikea rakkaus roihahtaa. Laura Malmivaara lainaa elokuvalle oman 'levottoman' sex appealinsa Markuksen kypsemmän mielitietyn, poliisi-Helenan roolissa. Ville Kivelän Sami on päähenkilöistä ainoa, jota on vaikea tavoittaa, vaikea mieltää uskottavaksi. Sami on väliinputoaja, jonka traagisuus maiskahtaa väkinäiseltä.
Hymypoika ei ole ainoastaan 'poikain leffa'. Mukana on myös kaksi mielenkiintoista nuorta naista, Jenni Banerjeen Reetta sekä Mervi Takatalon Mira. Reetta edustaa perinteisempää sankaritarta, romanttisten haaveiden kohdetta, josta löytyy lopulta pontta ja puhtia omiin ratkaisuihin. Banerjee on säteilevä ja valloittava ilmestys. Mira on roolina kiinnostavampi ja epäkiitollisuudessaan selvästi haastavampi kokonaisuus. Nuori Takatalo on hienosti ymmärtänyt homman jujun onnistuessaan nopein vedoin tuomaan esiin pornon piinaaman tytön henkilökohtaisen tragedian.
Mainoslauseissa Hymypoikaa luonnehditaan 'vimmaiseksi kuvaukseksi nuoruudesta ja nitistämättömästä uteliaisuudesta'. On se sitäkin, vieläpä sangen suurissa määrin. Elokuva, joka puhuu nuorten todellisuudesta nuorten omalla kielellä, on kuin 2000-luvun Täältä tullaan elämä.
Hymypoika ravistelee huomaamaan, millaisessa "globaalissa maailmankylässä" täällä pohjan perukoilla asutaan. Seksuaalinen herääminen kun ei välttämättä tapahdu hellästi tilanteessa, jossa ihmissuhteet pornografisoidaan alusta loppuun asti. Seksin ja sitä kautta ihmisen ostaminen ja myyminen rehottaa ja - mikä pahinta - lopulta turruttaa.
Elokuvana Hymypoika ei ihan pysy kasassa, sillä materiaalia ja kohtauksia on aivan liikaa. Mieleen hiipii ajatus, ettei tarinan loppu ole sittenkään auennut tekijöilleen kyllin selkeänä. Puolitoistatuntisena kokonaisuus olisi ollut jäntevämpi, hallitumpi. Kerkko Koskisen musiikkitausta tarjoaa tanakkaa tukea vilkkaalle yleisilmeelle ja leikkauksen rytmille.
Heikkouksistaan huolimatta Hymypoika on tärkeä elokuva. Leffa, jonka vankka sanoma on rankka: hyväksikäyttäjä on raukka ja pelkuri, uhri itsekin. Eivätkä mitkään potenssilääkkeet pure rakkaudettomuuteen.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: FS Film