Sitä ei voi kieltää: kaapissa riippuu virheostos. Ei siitä kuitenkaan hennoisi aina heti luopuakaan.
38-vuotiaan Tian vaatekomerossa roikkuva vaaleanruskea housupuku saa hänet aina pahalle tuulelle.
– Ostin puvun kun sain ylennyksen, hän sanoo. – Katselin muotilehdestä kuvia naisjohtajien tyylistä enkä oikein syttynyt jakkupuvuista. En ole hametyyppiä.
– Sen sijaan vaaleanruskeat housut ja jakku herättivät heti kiinnostukseni. Kuvassa oli hehkuva punapää, joka näytti samaan aikaan nuorekkaalta ja jämäkältä, eli antoi juuri sellaisen vaikutelman kuin itsekin halusin antaa. Siinä se oli!
Tia mallasi kaupassa pukua päälleen. Oikea koko löytyi, ja puku tuntui istuvan täydellisesti. Kotona hän huomasi kuitenkin ettei oikein ollut tyytyväinen:
– Käytin housupukua kaikkiaan kolmesti, ja siihen se jäi. Tunsin itseni aina tylsäksi ja aneemiseksi kun vedin sen päälleni, ja jos erehdyn katsomaan itseäni peilistä, hätkähdän joka kerta. Näytän siltä kuin olisin keuhkotaudin viimeisessä vaiheessa. Luulen, että ongelma on tuo väri, se ei varmaan sovi minulle. Ainakaan minulla ei ole mitään muuta vaaleanruskeaa vaatetta.
Vaate jäi kaappiin, mutta pois sitä ei kehtaisi ilmaiseksi antaa, sen verran hintava yhdistelmä oli. Niinpä se muistuttaa väärästä valinnasta joka kerta kun ovi avataan.
Vyötetty ilmapallo
23-vuotias Siiri sortui puolestaan ostamaan etelänmatkalla värikkään intiaanikuosisen mekon muistoksi matkalta ystävänsä yllyttämänä. Kyseessä ei ollut mikään halpa hankinta, mutta Siiri uskoi vaatteelle olevan hyvinkin käyttöä.
– Kun kotona katselin vaatetta päälläni tarkemmin, en voi muuta sanoa, kuin että hyi mikä kaapu, Siiri sanoo nyt. Vaakasuora raitakuvio juuri kriittisissä paikoissa lihottaa varmasti viisi kiloa, ja painava kangas poimuttuu sivuille raskaille laskoksille.
Siiri kokeilin vyötä, mutta sen kanssa lopputulos oli vielä hullumpi. Hän näytti mielestään vyötetyltä ilmapallolta, oli ohut keskeltä mutta pullea kankusta ja kainaloista.
– Minun on täytynyt olla sokea tätä kokeillessani, Siiri sanoo päätään pyöritellen. – Ihmisten ilmoilla tämä päällä ei kehtaa liikkua, yöpaidaksi tämä on liian jäykkä, eikä siitä verhoakaan saa, kun se on niin lyhyt. Virhe mikä virhe. Ehkä yli sadan euron koltusta tulee lopulta vain pöytäliina!
Pömppömaha navettatakissa
Maisa (31) kertoo aina salaa ylpeilleensä nappiin osuvilla vaatevalinnoillaan, kunnes sortui ostamaan muodikkaan kietaisupaidan.
– Kun käytin sitä ensimmäistä kertaa, työpaikan irvileuka kysäisi, olinko lypsyltä tulossa. Hänen mummollaan oli kuulemma samanlaisia kuteita navettatöitä varten.
Maisa jätti puheet omaan arvoonsa, kunnes myöhemmin päivällä eräs ystävä kysäisi muina miehinä, josko Maisaa saisi onnitella eli olisiko hän raskaana. Maisa kielsi asian lähes loukkaantuneena. Hän oli aina pitänyt itseään hoikkana, mutta huolestunut silmäys peilistä näkyvään sivukuvaan paljasti kieltämättä oudosti pömpöttävän vatsan.
– Paidan leikkaus oli juuri sellainen äitiysmekon tyylinen, että pienelläkin mahalla oli hyvää tilaa pullahtaa housujen päälle. Ja kun vielä yhdistin sen matalavyötäröisten housujen kanssa, niin katastrofi oli valmis.
– Sitä paitaa en enää päälleni pistänyt. Kierrätän sen varmaan jollekin sukulaiselle. Se on mokoma vielä niin hyvää kangastakin, ettei vähällä kulu rikki, vaikka käyttäisin sitä kymmenen vuotta kotona siivousvaatteena. Vähän kyllä kirpaisee!
Liian uuvuttavaa naisellisuutta
Kata kertoo lähestyvien 40-vuotisjuhliensa havahduttaneen hänet päivittämään tyyliään. – Siihen asti olin kulkenut farkuissa ja collegeissa, mutta huomasin alkavani olla toimittajana sen näköisenä jo vähän epäuskottava. Ehkä saisin irti mehevämpiä haastatteluja jakkupuvussa niin kuin esimieheni!
Tuumasta toimeen. Kata hankki mielestään hurmaavan tyköistuvan kostyymin samasta kaupasta mistä esimieskin kertoi hankkivansa vaatteita – tietysti vaaleanpunaisena, sillä se oli silloinen muotiväri.
Tyylin muutos toi kuitenkin mukanaan muutakin muutettavaa. – Eihän sellaisessa puvussa voinut jättää tukkaa ja naamaakaan laittamatta, Kata huokaa. – Olin kuvitellut käyttäväni sitä työasuna, mutta uuvahdin muutaman yrityksen jälkeen. Pinkissä, pakkelissa ja kiharoissa tunsin sitä paitsi tihkuvani turhuuksia ja romantiikkaa, tee siinä sitten uskottavia haastatteluja lastensairaalassa tai konepajoissa.
Juhlapuvuksikaan jakkupuku ei oikein taipunut. Kata pitää niissä tilanteissa enemmän pitkistä hulmuavista helmoista ja runsaista hippityylisistä koruista. Hän aikoo kuitenkin säästää "ruusu-unelmansa" – ehkä tyttärelleen, joka on onneksi enemmän jakkupukutyyppiä. – Ehkä tyttö saa siitä joskus vaikka ylioppilaspuvun, Kata miettii. – Silloin virheostos ei olisi ainakaan mennyt ihan hukkaan.
Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock, Ril’s