Vuonna 1911 löydettiin Perun Andeilta, kasvillisuuden kätköstä vuosisatoja kadoksissa ollut Machu Picchu, inkojen pyhä kaupunki. Nykyään Machu Picchu on Etelä-Amerikan tärkeimpiä historiallisia nähtävyyksiä ja inkakulttuurista kiinnostuneiden unelmakohde. Lue, mitä Maikkarin matkailusivut kertovat vaeltamisesta Machu Picchulla!
Paikalle Machu Picchulle pääsee junalla ja bussilla, mutta aidoin tapa on seurata inkojen jalanjälkiä halki Andien. Lumoavan kaunis vaellusreitti Inka Trail tarjoaa siihen mahdollisuuden. Monipuolinen Inka Trail valloittaa niin luonto-, kulttuuri- kuin seikkailumatkailusta kiinnostuneen - ei ihme, että se on Etelä-Amerikan suosituin vaellusreitti.
Valmistaudu vaellukseen huolella!
Vaellukseen valmistautuvan ensimmäinen etappi on inkavaltakunnan muinainen pääkaupunki Cuzco. 33 kilometriä pitkällä Inka Traililla kivutaan yli neljän kilometrin korkeuteen, joten ainakin suoraan Suomesta saapuvan matkaajan on paras viivähtää pari-kolme päivää Cuzcossa vuoristoilmaan totuttautumassa. Samalla voi valmistautua vaellukseen vuokraamalla tarpeellisen varustuksen sekä ostamalla eväitä.
Mitä sitten vaelluksella tarvitaan? Hyvät vaelluskengät ja rinkka lienee useimmilla jo mukana, loput varusteet voi vuokrata Cuzcon keskusaukion, Plaza de Armasin laidalla olevista pienistä myymälöistä. Perussa turisti joutuu usein maksamaan kaksinkertaisen hinnan, joten vertaile ennen kuin vuokraat. Kevyt teltta, makuupussi ja makuualusta tulee varata vuoriston kylmiä öitä silmällä pitäen: tarkista, mihin lämpötiloihin makuupussi on tarkoitettu. Kartta, keittovälineet, vedenpuhdistustabletit, taskulamppu sekä sadevarusteet ovat välttämättömiä. Vaatevaraston on oltava pieni, mutta monipuolinen: illoiksi ja yöksi lämmintä, päivän polttavaan aurinkoon urheilushortsit. Älä unohda myöskään aurinkorasvaa!
Eväiksi on varattava hiilihydraattipitoista, kevyttä ja helposti kokattavaa ruokaa. Myslipatukat antavat nopeasti energiaa päivän mittaan, kun kokkailuun ei ole aikaa. Koka-pensaan lehdet lievittävät korkean paikan aiheuttamia oireita.
Vaeltajan kunnosta riippuen kannattaa harkita lisäksi henkilökunnan palkkaamista vaellukselle. Kantajia pystyy palkkaamaan paikanpäälläkin, mutta jos vaelluksen haluaa tehdä vaikkapa ratsailla, on hevosten vuokraus hoidettava jo Cuzcossa. Myös opasta kannattaa harkita, sillä matkan varrella olevista inkaraunioista ei reitin varrella ole juurikaan selostuksia.
Vaellus voi alkaa!
Lähtöpäivän aamuna on noustava varhain: juna Inka Trailin aloituspisteeseen lähtee aamun valjetessa. Jo junassa voi tuntea astuneensa uuteen maailmaan: värikkäästi pukeutuvat intiaaninaiset lapsineen täyttävät junan käytävät, silloin tällöin vaunuun astuu muusikko tai bändi, voileivän ja pikkupurtavan kaupittelijoita vilisee. Tungosta, meteliä, tunnelmaa: junakin on maalattu iloisesti punakeltaiseksi.
Pysäkillä nimeltä Km 88 on aika jäädä junasta. Radanvarresta voi ostaa viimeiset matkaeväät, ennen sisäänpääsyn (alle 100 mk) maksamista. Vaellus alkaa noin 2300 kilometrin korkeudesta. Ensimmäisenä ylitetään pitkä silta, jonka jälkeen polku sukeltaa tuoksuvaan, kauniiseen eucalyptus-metsään. Edessä on rankka vaellus ja paljon nousua, mutta onneksi alku ei ole hankalaa: polku nousee loivasti ja huonokuntoisempikin pysyy tahdissa. Ensimmäisille inka-raunioille, Llactapatalle, saavutaan pian.
Vaelluksen ensimmäinen päivä kuluu joutuisasti maisemia ihaillessa. Lumihuippuiset vuoret häämöttävät taivaanrannassa, Vilcabamban vuoristoketjun yli kuuden kilometrin korkeuteen yltävät Salkantayn ja Humantayn huiput siintävät taustalla. Lähempää pääsee tarkastelemaan valon ja varjon leikkiä Andien jyrkillä rinteillä.
Vuorten peittona on kaunis, kellertävä heinikko, joka muodostaa upean kontrastin kirkkaansinistä taivasta vasten. Polku kulkee monessa kohtaa joenvartta pitkin ja juomapullon voi täyttää joesta. Vesi ei kuitenkaan sellaisenaan ole juomakelpoista, vaan se on puhdistettava vedenpuhdistustabletilla.
Lue koko juttu Maikkarin matkailusivuilta, mistä löydät runsaasti tietoa myös muista maista!