Höyryjuna puksutti veteraanit Lieksan jatkosotajuhliin – märät puut hyydyttivät vauhdin

Jatkosodan päättymiseen johtaneesta aselevosta on kulunut tänään 70 vuotta. Suomalaiset lopettivat tulen syyskuun 4.päivänä, neuvostojoukot päivää myöhemmin.

Veteraanit ja sotahistoriasta kiinnostuneet matkasivat kahden päivän ajan Kiuruvedeltä Kajaanin kautta Lieksan jatkosotajuhliin. Jo päivää ennen matkaa höyryjunasta meni laakeri ja ensimmäisenä päivänä aikataulu oli tunteja myöhässä hitaan vauhdin takia. Se ei kuitenkaan veteraanien hymyä hyydyttänyt.

Märkiä puita - juna pysähtyi

Nurmeksen asemalaiturilla muisteltiin ennen toista matkapäivää, että sota-aikana matka eteni joutuisasti. Juhlajuna sen sijaan meinasi hyytyä mäkeen.

– Puut oli niin märkiä, että se pysähty sinne. Sitä en muista koskaan aikaisemmin kokeneeni, hykerteli espoolainen sotaveteraani Aulis Lintunen.

Salossa asuva veteraani Ilmari Koppinen moitiskeli myös vauhtia, mutta pilke silmäkulmassa.

– Kyllä meillä oli silloin sota-aikana parempia junia ja parempia vetureita. Nyt ei ollut oikein hyvä veturi, Koppinen naureskeli.

Litterat tallessa 70 vuotta

Juhlajunassa oli kiskojen kolkkeessa parin päivän aikana tuntikausia aikaa muistella matkoja rintamalle ja lomille. Ilomantsilainen korpraali Reino Kurvinen on säästänyt sotilaspassin välissä rakkaan lomalitteran touko-kesäkuun vaihteesta vuodelta 1944. Lähtöasema oli Syväri.

– Muistatteko tuon matkan?

– Kyllä muistan. Suonenjoelle otin tuon litteran ja kävin tätiä morjestamassa siellä. Hän aina pakettia laitto, Kurvinen muistelee lämmöllä.

Kurvinen palasi lomalta suoraan neuvostoarmeijan suurhyökkäykseen. Sen jälkeen ei lomia myönnetty.

– Vain jos joku lähiomainen kuoli, esimerkisi jos veli kaatui, Kurvinen lähes kuiskaa.

Junat työnnettiin mäelle

Veteraanien lisäksi sota-ajan juna kiinnosti lähipiiriä ja perheenjäseniä. Jokaisella veteraanilla oli kasapäin juttuja kerrottavana.

– Kun mentiin rintamalle niin Viinijärven aseman lähettyvillä oli ollut kova lumipyry ja siellä me jouvuttiin lykkäämään vaunuja, muisteli veteraani Aarre Öörni Lappajärveltä.

Myös Ilmari Koppinen joutui työntämään junaa ja nostamaan vaunuja takaisin raiteille.

– Junissa oli paljon miehiä ja meidät komennettiin työntämään jos oli paha mäki, Koppinen kertoo.

Haitari soi ja laulettiin

Nuoret miehet matkustivat vuosikausia sotajunissa. Lähes aina oli täpötäyttä. Mutta kumpaan suuntaan oli mukavampi matkustaa, rintamalle vai lomille?

Ilmari Koppinen miettii hetken ennen kuin vastaa.

– Ei sitä miettinyt semmoista asiaa, mentiin kun käskettiin, Koppinen kuittaa.

Reino Kurvinen muistelee, että junissa oli hyvä tunnelma kaikesta huolimatta.

– Siellä oli aina hanurin soittajia ja musiikkia mennen tullen.

Veteraanien juhlajunassa musiikista huolehti mieskuoro Kiurun Laulu Kiuruvedeltä. Hanuristi Raimo Jokisalmi pysähtyi esiintymään kuoron kanssa jokaisessa kahdeksassa vaunussa. Laulut olivat tietenkin sota-ajan parhaita biisejä. Esimerkiksi Eldankajärvi soi useampaankin kertaan.

Miinavaunu meni edessä

Pielavedeltä kotoisin olevalle Väinö Maliselle on jäänyt erityisesti mieleen ensimmäinen matka rintamalle.

– Lieksan tavara-aseman nurkilla juna pysähtyi. Siinä huomattiin, että siellä ratapihalla oli kolme metriä korkea piikkilanka-aita. Varmaa siksi ettei kukaan enää karkaa poikkeen, Malinen epäilee.

Jatkosodan ensimmäisinä vuosina rintamajunissa matkustaminen oli aika turvallista, mutta Aulis Lintunen muistelee, että viimeistään 1944 tuli erilaisia varomääräyksiä.

– Junan edessä oli tyhjä tavaravaunu miinotuksia varten. Siltä varalta, että jos se räjähtää, niin räjähtää sen tyhjän vaunun alla.

Kansalaisjuhla Lieksassa

Höyryjuna toi sotaveteraanit ja saattojoukon jatkosodan päättymistä juhlistaneeseen Lieksan kansalaisjuhlaan. Arvokkaassa juhlassa puhui eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.

– Sota ei ole juhlan aihe, mutta rauha on, Heinäluoma sanoi.

Juhlan yhteydessä järjestettiin myös seminaari, jossa esiteltiin jatkosodan viimeisten kuukausien taisteluja erityisesti Rukajärven suunnalla.

Kunnianosoitus rautateille

Samassa yhteydessä pohdittiin myös rautateiden merkitystä sodanajan huoltotehtävissä. Rukajärven suunnan historiayhdistys on koonnut Lieksan vanhalle rautatieasemalle aiheesta laajan valokuvanäyttelyn.

– Rautateiden merkitys huollossa on jäänyt aiemmin paljolti huomaamatta. Näyttely toi esiin aivan uusia asioitakin, kertoo historiyhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Sota-ajan tavarakuljetukset vaativat valtavia ponnistuksia. Kalustoa oli vähän ja ajonopeudet esimerkiksi lähellä itärajaa olleilla rataosuuksilla jopa vain 20 kilometriä tunnissa. On laskettu, että vastaaviin tavaramääriin kiskoilla päästiin vasta 2000-luvun lopulla.