Mitä tavalliselle ihmiselle tapahtuu, kun unelmien talo paljastuu homepesäkkeeksi? Niina Tervala kertoo vuosien takaisesta koettelemuksesta, joka on jättänyt jälkensä koko perheeseen.
Sen piti olla täydellinen idylli: 300-neliöinen, L:n mallinen tiilitalo upeassa ympäristössä, tonttia 5 000 neliön edestä. Ja mikä parasta, ei remonttihuolia! Viisihenkinen Tervalan perhe ihastui ensi näkemältä.
− Edellinen kotimme oli vanha rintamamiestalo, jota olimme remontoineet paljon. Nyt halusimme hyväkuntoisen kodin. 1970-luvun talo ei näyttänyt ikäiseltään: parketit ja tapetit olivat uudet ja saunatilat laatoitettu, perheen äiti Niina kertoo.
Tervalat kävivät katsomassa omakotitaloa useamman kerran. Kaupat syntyivät.
Oudot oireet alkavat
Ovet ja ikkunat heiluivat lämpimänä muuttosyksynä apposen ammollaan, kun perhe ryhtyi laittamaan paikkoja kuntoon. Säiden kylmetessä ikkunat oli suljettava ja lämmöt säädettävä päälle. Tästä alkoivat ongelmat.
− Olimme asuneet kodissa noin kuukauden, kun aloin tuntea itseni jatkuvasti väsyneeksi. Sydän tykytti ja silmiä kirveli, olo oli koko ajan outo. Välillä juoksin öisin vessaan, sillä minua oksetti. Kaikki luulivat, että olen raskaana, Niina kertaa.
Myös lapset, nuorin heistä 1-vuotias, kärsivät silmien kirvelystä. Muuttomiehet sairastuivat ripuliin. Ainoastaan matkatyötä tekevä isä säästyi alkuun oireilta.
Miksi reagoin näin, olenko kenties stressaantunut muutosta? Niina pohti.
− Talosta ei ollut tehty kuntotarkastusta, joten kunnan terveystarkastaja tuli ottamaan pintanäytteet. Ne olivat aivan steriilit. Kyllä täällä voi asua, hän sanoi.
