Mitä tavalliselle ihmiselle tapahtuu, kun unelmien talo paljastuu homepesäkkeeksi? Niina Tervala kertoo vuosien takaisesta koettelemuksesta, joka on jättänyt jälkensä koko perheeseen.
Sen piti olla täydellinen idylli: 300-neliöinen, L:n mallinen tiilitalo upeassa ympäristössä, tonttia 5 000 neliön edestä. Ja mikä parasta, ei remonttihuolia! Viisihenkinen Tervalan perhe ihastui ensi näkemältä.
− Edellinen kotimme oli vanha rintamamiestalo, jota olimme remontoineet paljon. Nyt halusimme hyväkuntoisen kodin. 1970-luvun talo ei näyttänyt ikäiseltään: parketit ja tapetit olivat uudet ja saunatilat laatoitettu, perheen äiti Niina kertoo.
Tervalat kävivät katsomassa omakotitaloa useamman kerran. Kaupat syntyivät.
Oudot oireet alkavat
Ovet ja ikkunat heiluivat lämpimänä muuttosyksynä apposen ammollaan, kun perhe ryhtyi laittamaan paikkoja kuntoon. Säiden kylmetessä ikkunat oli suljettava ja lämmöt säädettävä päälle. Tästä alkoivat ongelmat.
− Olimme asuneet kodissa noin kuukauden, kun aloin tuntea itseni jatkuvasti väsyneeksi. Sydän tykytti ja silmiä kirveli, olo oli koko ajan outo. Välillä juoksin öisin vessaan, sillä minua oksetti. Kaikki luulivat, että olen raskaana, Niina kertaa.
Myös lapset, nuorin heistä 1-vuotias, kärsivät silmien kirvelystä. Muuttomiehet sairastuivat ripuliin. Ainoastaan matkatyötä tekevä isä säästyi alkuun oireilta.
Miksi reagoin näin, olenko kenties stressaantunut muutosta? Niina pohti.
− Talosta ei ollut tehty kuntotarkastusta, joten kunnan terveystarkastaja tuli ottamaan pintanäytteet. Ne olivat aivan steriilit. Kyllä täällä voi asua, hän sanoi.
Homeen kyllästämä pommi
Niinan vaisto sanoi toisin. Kun oireet pahenivat lyhyessä ajassa, perheenäiti pelästyi toden teolla, etenkin lasten puolesta. Paljon matkustavan puolison oli vaikea nähdä asiaa vaimonsa näkökulmasta.
− Yleensä neuvottelen kaikesta mieheni kanssa, mutta tällä kertaa en. Hommasin meille vuokra-asunnon. Otin mukaan vain patjat ja vaatteet, koska luulin, että tämä on vain tilapäinen juttu.
Samoihin aikoihin Niina keksi sattumalta Asumisterveysliiton. Paikalle saapunut toiminnanjohtaja Hannele Rämö alkoi perata asuntoa pala palalta: otti näytteitä, avasi paikkoja, porasi reikiä seiniin ja lattiaan. Karmiva totuus paljastui.
− Mistä tahansa taloa avattiin, sieltä löytyi hometta. Puhdasta näytettä ei muutamaa lukuun ottamatta tullutkaan.
Yhteenveto oli karua luettavaa: talossa oli ollut kymmenen vuoden ajan putkivuotoja, joita oli yritetty korjata. 220 neliötä oli kastunut jossain vaiheessa. Talon myyjät olivat saaneet edelliseltä omistajalta korvauksia homevauriosta.
− Tätä meille ei kerrottu. Se ei ollut mikään vahinko. Se oli petos, Niina sanoo.
Taistelu alkaa
Tervalat joutuivat koville sekä henkisesti että taloudellisesti. Niina paiski pätkätöitä tuplasti, jotta hän pystyi osallistumaan kahden asunnon kulujen kattamiseen. Kaiken lisäksi hometalo tärveli perheen omaisuuden.
− Menetimme kaikki vaatteet, petivaatteet ja kankaat. Huonekaluista meni suurin osa. Sohvan yritimme tuoda vuokra-asuntoon. Luovutimme suosiolla, kun oireet palasivat. Itse olin herkistynyt siinä määrin, etten välillä pystynyt olemaan tietyissä työpaikoissa, Niina kertoo.
Suurin taloudellinen erä oli asianajaja, jonka suhteen Tervalat eivät halunneet tinkiä. Raija Himberg kehotti perhettä elämään normaalisti. Hän hoitaa asian.
Tervalat tilasivat talosta myös insinööritoimiston virhelistan, joskin siihen mennessä Rämö oli jo selvittänyt suuren osan talon virheistä. Hometalon vioista paisui valtava summa; myyntihintaan nähden niin suuri, että Tervaloiden oli järkevintä lähteä hakemaan kaupan purkua.
− Myyjät olivat hyvin nuivia ja viivästyttivät juttua jatkuvasti. Ehkä puretaan, ehkä ei. Vaikka kuinka tiedät, että olet oikeassa, et silti tiedä, tuletko ikinä saamaan rahoja takaisin.
− Olisin toivonut, että lapsilla olisi ollut onnellinen lapsuus maalla. Yhtäkkiä asuimmekin vuokralla huonolla alueella, Niina kuvaa ajanjakson raskaita tuntoja.
Pitkän piinan päätös
Prosessi venyi ja venyi. Perhe muutti välissä naapuritaloon isompaan asuntoon ja sitten Lahteen Niinan töiden perässä. Tervalat yrittivät lopulta myös myydä asuntoa itse.
Kun riita oli venynyt kolmeen vuoteen, perhe teki ratkaisevan siirron: esitutkintapyynnön poliisille petoksesta.
− Myyjät varmaan alkoivat miettiä, että jos tapaus menee rikosoikeuden puolelle, tuomiot ovat kovat, jopa vankeusrangaistus. Pari päivää ennen pääkäsittelyä tuli sovintotarjous. Saimme talon hinnan ja muutama tuhat euroa.
Kolmen ja puolen vuoden piina oli päättynyt.
Pelko on jäänyt
Vielä samana iltana Tervalat järjestivät kaupanpurkujuhlat. Juhlien jälkeisenä aamuna Niinan silmiin osui lehti-ilmoitus tontista. Perhe lähti paikan päälle siltä seisomalta.
Ostetaanko kallis tontti, Niina puolisoineen mietti hetken. Ostetaan.
− Olimme saaneet säästömme takaisin. Tilasimme pakettitalon ja olimme itse mukana rakennusprosessissa.
Perhe on päässyt kokemuksesta yli osaavien asiantuntijoiden ja vertaistuen avulla. Niina painottaa erityisesti Hannele Rämön osuutta prosessissa.
− Hannele pelasti meidän perheen täydelliseltä tuholta. Olemme ikuisesti kiitollisia hänen tekemästään työstä.
Niina on purkanut perheensä tarinan myös blogin muodossa. Vaikka asiat ovat nyt hyvin, täysin eroon tapahtuneesta ei pääse koskaan.
− Ei ole enää sellaista turvallista oloa. Perheestä on tullut todella tiivis.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.