Tappara voitti HIFK:n tiistaina SM-liigan välierien avausottelussa tuloksellisesti niukasti (2-0), mutta pelillisesti ero oli giganttinen.
HIFK:lla on välierissä vuori kiivettävänään, kun vastassa on viimeisen päälle organisoitu pelikirjajoukkue, joka on ytimessään.
HIFK:n perustavina ongelmina ovat hyökkäyksiinlähdöt ja karvauspelaaminen. Karvauspelaamisenkin vajaus johtuu paljolti jo siitä, miten heikosti HIFK hyökkää. Ja yhtä lailla HIFK:n vaikeuksia saa kaivettua taktisella kurinalaisuudellaan esiin Tappara.
Tapparalla ei ollut tiistaina tarvetta kovinkaan usein paineistaa HIFK:ta korkealta. Tappara pakotti keskialueelle vetäytymällä HIFK:n mielellään tilanteisiin, joissa helsinkiläisiltä olisi kysytty organisoituja hyökkäyksiä.
Prässi myöhässä
HIFK:lta pystyi kyllä tunnistamaan viivelähtöjä, mutta ne olivat kerrassaan luokattomia. Tyypillisessä tilanteessa puolustajat pitivät keskenään kiekkoa, kunnes hyökkääjät olivat varmasti karanneet samasta tv-kuvasta ja pysähtyneet keskialueelle.
HIFK:n kiekollisen pelaajan ainoa järkevä mahdollisuus aktiivista Tappara-trapia vastaan oli yleensä heittää kiekko punaviivalta päätyyn. Tappara-puolustus pääsi kuitenkin näihin kiekkoihin helposti käsiksi, kun HIFK-hyökkäys joutui lähtemään perään pysähdyksistä.
HIFK joutui siksi myös yrittämään prässäämistä myöhästelevästi. Kiekollinen Tappara-puolustaja ehti saada muulta viisikolta organisoidun tuen lähelle, ja näin Tappara pääsi kiekottelemaan HIFK:n prässin ohi. Tappara loi mainioita suorahyökkäyksiä ohitettuaan muitta mutkitta HIFK:n myöhässä olleen karvauksen.
Kun HIFK taas vetäytyi keskialueen ohjauspeliin, muoto ei useinkaan pysynyt tiiviinä. HIFK-trapin alin kolmikko valui alas puolustusalueelle, jonne Tapparalla oli suhteellisen helppo nousta.