Helsingin IFK ilmoittautui neljällä pedon tassulla mukaan mestaruustaisteluun, kun se julkaisi maanantaina vahvistusten kirjonsa. HIFK hankki juuri sitä, mitä siltä puuttui viime kevään ratkaisuhetkillä.
"Niin. Onhan tuo paperilla sarjan paras joukkue", punaiseen paitaan pukeutunut Jori Lehterä huikkaa parrasvalojen keskellä.
Helsingin IFK on juuri esitellyt kesän kovimman värväyksensä. Haaviin on tarttunut taikuri. Mies, joka teki eron kelvollisen ja laadun välille.
– Olimme parhaimmillamme ihan samassa kyydissä mestarijoukkueen kanssa. Sitten erikoistilanteet nousivat ratkaisevaan rooliin. Jäimme siinä vajaiksi, HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen kertaa MTV Urheilulle punapetojen viime kevään isointa oppia.
Peltonen puhuu välieräsarjasta, missä HIFK ehti jo hetkellisesti horjuttaa Tapparaa. HIFK oli parempi joukkue, kun sarja siirtyi kahden Helsingissä pelatun ottelun jälkeen Tampereelle.
Siellä Tappara meni menojaan.
Ratkaisu rakentui herran lavasta, joka vaihtaa nyt leiriä.
Tapparan ykkösylivoima oli pitelemättömässä iskussa HIFK-sarjassa. Sen maagisuus oli jotain, mihin HIFK ei löytänyt lääkkeitä. Ei, vaikka yritys oli kova. Välillä hurjaa painetta, välillä passiivisemmin.
Niin vain "Jorsti", eli Jori Lehterä keksi temput. Nyt samainen kaveri tuli "himaan skulaa hokia – ilman mamiksia".
Eikä Lehterä ollut ainut merkittävä liikkuja, kun HIFK esitteli uusia vahvistuksiaan maanantaina Helsingissä. Sami Lepistö, Tony Sund, Joni Ikonen ja Aron Kiviharju.
Mikä heitä kaikkia yhdistää? Taito, juonikkuus ja vaarallisuus. Heillä kaikilla on rutkasti ylivoimaosaamista.
– Meillä oli vahva runko pohjalla, joka on kasvanut korkoa jo parin vuoden ajan. Moni runkopelaaja on ottanut isoja steppejä eteenpäin. He ovat johtaneet meidän arkeamme. Nyt saamme vielä Jorin, Samin ja kumppaneiden myötä lisää voimaa sille osastolle, joka auraa latua. Siinä on Aronin, Jonin, Juha Jääskän tai Kristian Vesalaisen hyvä hakea omia rajojaan, että missä se heidän maksimikapasiteettinsa oikein menee. Teimme hyvin täsmällisiä hankintoja kokoonpanoomme, HIFK-luotsi Peltonen perkaa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Peltonen voi syystä hehkuttaa, kun hän puhuu maanantain tiedotustilaisuuden valovoimaisimmasta tähdestä, eli Lehterästä. Todella taitava pitkän linjan maajoukkuehyökkääjä, joka on kerryttänyt kokemusta niin NHL- kuin KHL-jäillä. Vanhan liiton taitosentteri, joka paikkaa tiettyjä liikkeeseen liittyviä puutteitaan pelisilmällään.
Lehterä asteli tyypillisellä tavalla ovista sisään, kun hän liittyi HIFK:n vahvuuteen. Pieniä vitsejä sinne tänne, joiden keskelle hän ujutti hyvin painokkaita viestejä.
– Huomasin, miten siistiä on voittaa. Haluan kokea sen uudelleen. Nälkä vain kasvaa, Lehterä sanoi viime kevään liiga- ja CHL-mestaruuksiinsa liittyen.
LUE MYÖS: Jori Lehterä sanoo sen kainostelematta: HIFK paperilla Liigan kovin – "Mestaruus selvä tavoite"
Miten HIFK hyötyy hänestä? Kahdella merkittävällä tavalla.
– Jos puhutaan pelin pienistä nyansseista, niin ne ovat niitä, jotka ratkovat matseja suuntaan jos toiseen. Ne ovat yksilöiden käsissä. Olemme jo parin vuoden ajan kaivanneet ylivoimalle selkeää pelintekijää. Varsinkin sen jälkeen, kun Alex Broadhurst lähti. Nyt saimme sellaisen, Peltonen puhuu Lehterän isosta pelillisestä vahvuudesta.
– Toinen juttu on se, että kun kopin ovi lyödään kiinni, ratkaisevaa on, että mitä pelaajat siellä keskenään juttelevat ja mitä he lähtevät tekemään. Meidän pitää luoda meille rohkea ilmapiiri, jossa arjesta voi nauttia. Tuossa on nyt monta pelaajaa, jotka pystyvät näyttämään edestä päin. Jori on yksi heistä. Tavoitteena on sementoida perustaso korkealle, jotta ailahtelua ei tulisi niin paljoa, Peltonen jatkaa toisesta tekijästä.
Mestaruus mielessä
HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen linjasi jo keväällä C Moren haastattelussa, että IFK:n tuleva joukkue on hänen aikansa "kovin".
Samainen kuvailuadjektiivi kajahti usean tahon suusta ulos HIFK:n maanantain tiedotustilaisuudessa. "Meillä on kova joukkue", "se on paperilla kova" ja niin edelleen.
Eikä näkemyksissä harhaan mennä. Uusista pelaajista Jori Lehterä on yhä kiven kovalla tasolla. Sami Lepistö taas tuo edelleen, 38 vuoden iässäkin liikkuvuutta ja kiekollista osaamista punapetojen takalinjoille. Tony Sund on nähty jopa Leijonien MM-miehistössä, kun taas Joni Ikonen takoi viime kaudella SM-liigassa 19 runkosarjamaalia.
Heidän lisäkseen vanhoista runkopelaajista Kristian Vesalainen antoi viime kaudella lupaavia näyttöjä siitä, että hän pystyy olemaan käänteentekevä pelaaja. Iiro Pakarinen on monikäyttöinen luottoseppä, Juha Jääskä otti merkittäviä kehitysaskelmia, Eetu Koivistoinen on laadukas tulostykki ja Ilari Melart johtaa yhä punapetojen puolustusta raudan lujalla otteella.
Puhumattakaan Roope Taposesta, joka vakuutti viime kaudella HIFK:n tolppien välissä. Hän ja tuore vahvistus Tomi Karhunen muodostavat yhden liigan parhaimman maalivahtikaksikon.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Mihin tällä kaikella tullaan? Siihen, että HIFK taistelee täysin rinnoin mestaruudesta. Se ei ole pelkkä "niin sanottu" -tavoite. Ei varsinkaan maanantaina julkaistujen nimien myötä.
– Totta kai kaikki lähtee arjesta liikkeelle, mutta kristallin kirkas tavoite on voimaannuttanut monien joukkueiden mielet. Olen saanut kokea sen niin pelaajana kuin valmentajana, Peltonen nyökyttelee päätään aiheen kohdalla.
HIFK:ta kritisoitiin viime syksynä, kun seura luotti jo jalkeilla olleeseen runkoon. Tuolloin täsmävahvistukset jäivät vähemmälle.
Nyt linjaa muutettiin hieman. Vanha runko on yhä pohjilla, mutta nyt siihen haettiin juuri sitä, mitä HIFK kaipasi. Eli terävyyttä ja kiekollista osaamista.
Nyt HIFK:ta eli isoa, pahaa ja punaista voi ihan syystä nimittää kovaksi joukkueeksi.
– Toivottavasti myös olemme sitä. Kova, taitava ja viisas, Peltonen niputtaa.