Helsingin Sanomia koskeva rikostutkinta perustuu 1800-luvun pykälään

Tällöin kirjoitettiin nykymuotoisen rikoslain ensimmäinen versio, eikä pykälä ole muuttunut merkittävästi noista ajoista.

STT selvitti vertailumielessä, miten turvallisuussalaisuuden paljastaminen nähdään Virossa, Ruotsissa, Saksassa, Norjassa ja Tanskassa.

Vertailun perusteella näyttää siltä, että vähimmäisrangaistus on Suomessa ankara: neljä kuukautta vankeutta. Muissa maissa asteikko alkaa sakoista. Suomessa maksimi on neljä vuotta.

Lue myös: Poliisi Viestikoekeskus-kotietsinnästä: Lähdemme siitä, että olemme toimineet lain mukaan

Tanskasta löytyy myös 2000-luvulta ennakkotapaus. Paikallinen lehti kertoi vuonna 2004 tiedustelupalvelun salaiseen raporttiin nojaten, että Irakissa ei ole joukkotuhoaseita. Toimittajat saivat vapauttavan tuomion asian yhteiskunnallisen merkittävyyden takia.

Rangaistusasteikko ei kerro koko totuutta

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio huomauttaa, että rikoslain ankaruutta ei voi arvioida pelkästään pykälien sanamuotojen kautta.

–  Suomen pykälä on sinänsä vanhahtava, ja sanamuodot ovat aika kapeat ja selkeät. Edellisen kerran kun pykälää uudistettiin, se tehtiin osana laajaa rikoslain uudistusta. Tämä lainkohta ei ollut keskeisessä osassa, Nuotio sanoo.

Nykyään lakia säädettäessä otettaisiin Nuotion mukaan huomioon myös ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

–  Ja se, voidaanko lehdistönvapaudella oikeuttaa tietyistä asioista kertominen, jos se on yhteiskunnallisen keskustelun kannalta välttämätöntä.

Lue myös: Tiedustelusta uutisoinut Helsingin Sanomien toimittaja: Kotiini tehty etsintä ja takavarikot olivat laittomia

Nuotion mukaan HS:n tapaus voisi poikkeuksellisuutensa vuoksi edetä jopa ihmisoikeustuomioistuimeen. Punnittavaksi voi esimerkiksi tulla, oliko julkaistuja tietoja välttämätöntä kertoa yhteiskunnallisen merkittävyyden nimissä.

Rangaistusasteikko ei myöskään sido täysin tuomioistuinta. Oikeus voi soveltaa lievempää asteikkoa tietyin perustein tai jättää kokonaan rangaistukseen tuomitsematta.

Periytyy Venäjän vallan ajalta

Vuonna 1894 voimaan tulleessa rikoslaissa pykälä kuuluu seuraavasti:

–  Jos keskustelu, neuvottelu, päätös tahi asiakirja on tullut muun henkilön tiedoksi, taikka jos asiakirja on joutunut tämän käsiin, ja jos hän tahallansa siitä jotakin ilmaisee, julkaisee taikka tekee tiettäväksi, vaikka hän tietää, että asia on pidettävä salassa; rangaistakoon vankeudella vähintään yhdeksi vuodeksi taikka vähintään kahdensadan markan sakolla.

Vuonna 1939 rikos siirtyi vakoilu-nimikkeen alle. Sen alakohtaan, valtiosalaisuuden rikkomiseen saattoi syyllistyä, vaikka ei ollut aikomusta vahingoittaa Suomea tai hyödyttää vierasta valtiota.

Rangaistusuhkana oli kuritushuonetta enintään kuusi vuotta. Oikeushistorian professori Jukka Kekkosen mukaan kuritushuone vastasi käytännössä vankeusrangaistusta, mutta sinne tuomittiin törkeämmistä ja häpeällisemmistä rikoksista.

Lain viimeisin versio on vuodelta 1995. Siinä muotoilua on alkuajoista hieman modernisoitu ja rangaistusasteikko on lieventynyt.

Helsingin Sanomien tapaus on esillä taas tiistaina, kun Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään toimittajan kotiin tehdyn kotietsinnän edellytyksiä.