Mainos

Helena Petäistön kolumni: Presidentintekijänä planeetanlaajuinen visionääri – tämä mies teki Macronista presidentin

Ranskan presidentti Emmanuel Macron saa kiittää nousukiidostaan erityisesti yhtä ihmistä, "kummisetäänsä" Jacques Attalia. Attali löysi Macronissa oman alter egonsa, itsensä nuorena, kirjoittaa MTV uutisten entinen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö

Jos planeetta halutaan pelastaa, kaikkien hallitusten olisi perustettava niin sanottu Positiivisen talouden ministeriö. Se saisi tehtäväkseen valvoa, että muiden ministeriöiden päätökset eivät olisi haitallisia seuraavien sukupolvien tulevaisuuden kannalta. Näin visioi ja ehdottaa Jacques Attali, Ranskan kuuluisin tulevaisuuden hahmottaja. Miltä kaavailu kuulostaa?

Suomi sai toista viikkoa sitten vieraakseen tämän hetken valovoimaisimman länsimaisen johtajan, Ranskan presidentin Emmanuel Macronin. Ensi viikon alussa tänne saapuu hänen ”keksijänsä” ja ”kummisetänsä”, kirjailija, ekonomisti, tulevaisuuden hallintaan tähtäävän Positive Planet -säätiön perustaja, Ranskan tunnetuin ja tuotteliain visionääri, presidentintekijä Jacques Attali.

”Teissä on presidenttiainesta!” sanoi Ranskan talouskasvun aiheita etsivän komission puheenjohtaja nuorelle briljantille sihteerilleen kymmenkunta vuotta sitten. Komission oli määrännyt perustettavaksi maan silloinen oikeistopresidentti Nicolas Sarkozy, joka antoi tehtävän sosialistille, Jacques Attalille, entisen vasemmistopresidentin Francois Mitterrandin pitkäaikaiselle ja läheisimmälle erityisavustajalle.

Attali näki Macronissa itsensä nuorena

La Commission d'Attali keräsi joukkoonsa maan terävimmät talousaivot oikealta ja vasemmalta tutkimuslaitoksista, yliopistoista, teollisuudesta ja talouselämästä, ja sihteeriksi kutsuttiin valtionhallinnossa huomiota herättänyt nuori ja terävä valtiontilintarkastaja.

Macronissa Attali löysi oman alter agonsa, itsensä nuorena. Molemmat ovat harvinaisia monilahjakkuuksia, useiden eliittikoulujen kasvatteja, kirjailijoita, ammattitason pianisteja ja väsymättömiä työmyyriä, jotka nukkuvat vain neljä tuntia yössä.

Yötä myöten raportteja Macronin avustuksella laatiessaan Attali huomasi nuoren miehen poikkeukselliset lahjat ja alkoi puskea tätä kohti yhä korkeampia päämääriä. Ensin avautui investointipankkiirin ura Rotschildilla, sitten talousneuvonantajan paikka Élysée-palatsissa ja viimein kainaloon työnnettiin talousministerin salkku.

Lopulta Attalin komitean mahtimiehet tekivät mahdolliseksi presidentinvaalikampanjan rahoittamisen politiikan noviisille ilman puoluetta ja kampanjakoneisatoa. Voi siis rehellisesti sanoa, että Attali oli oikeasti presidentintekijä ja Macronin ”kummisetä”.

Joka aamu Attali kirjoitti kirjoja

Aikamoinen saavutus henkilöltä, joka oli jo paljon aiemmin ollut avainhenkilö Ranskan viidennen tasavallan ensimmäisen sosialistipresidentin Francois Mitterrandin nousussa valtaan.

Nuori Attali oli hänen tuotteliain ja uskollisin ideanikkarinsa vaalitaisteluissa ja valtaannousun jälkeen läheisin ja tärkein neuvonantajansa kymmenen vuoden ajan. Élysée-palatsissa oli kaksi yksityisasuntoa; toisessa asui presidentti ja toisessa Attali, 24 tuntia vuorokaudessa presidentin palveluksessa. Linnan pyhimpään, presidentin työhuoneeseen, pääsi vain Attalin työhuoneen kautta.

Joka aamu kello neljästä kahdeksaan ahkera erityisavustaja kirjoitti kirjoja. Tänä päivänä Attalin kirjojen lukumäärä on 67, seitsemän miljoonaa myytyä opusta 22 eri kielellä, joukossa myös romaaneja. Viimeisin kirja on nimeltään ”Vivement après-demain!” ”Eläköön ylihuominen!”, jossa Attali antaa ihmiskunnalle 15 vuotta selviytymiseen nykyisestä umpikujasta.

Pääjohtajuus kaatui marmorikohuun

Attalin tapa katsoa kauas tulevaisuuteen on tuottanut kirjojen ja kansainvälisten, muun muassa YK:lta tulleiden konsulttitehtävien lisäksi myös uusia instituutioita. Berliinin muurin kaaduttua Attali ideoi Itä-Euroopan kehityspankin vasta vapautuneiden maiden nousun rahoittamiseksi. Pankki pystytettiin Lontooseen, ja sen ensimmäinen pääjohtaja oli tietysti Jacques Attali.

Vieläkin muistan hänen loistavan, eurooppalaisuutta korostavan avajaispuheensa, jota Suomen EU-jäsenyysneuvotteluja johtanut Veli Sunddbäck kommentoi Lontoossa:-Tällaisia puheita tarvittaisiin Euroopassa paljon lisää!” Attalin pääjohtajuus kaatui kuitenkin Carraran marmorista syntyneeseen kohuun, sillä Élysée-palatsin loistoon tottunut ranskalaisjohtaja päällysti Itä-Eurooppaa auttavan pankin eteisaulan näin pröystäilevästi.

Attali palasi Pariisiin ja jatkoi Itä-Euroopan maiden hallitusten konsulttina, luennoi Yhdysvaltain yliopistoissa, muun muassa Stanfordissa, ja esitelmöi ympäri maailmaa - samalla kun jatkoi pianonsoittoa ja alkoi johtaa orkestereja eri puolilla ja vakituisesti Grenoblessa.

Visionäärin viimeisin villitys on tulevaisuuden valmistaminen tuleville sukupolville oman säätiön, Fondation Planète Positiven, kautta. Suomeen pariksi päiväksi piipahtavan Attalin säätiön arviointilistan ykkösenä on Suomi niiden maiden joukossa, jotka ovat parhaiten valmistautuneet tulevaisuuteen seuraavien sukupolvien kannalta. Ei mikään hassumpi uutinen pääministeri Sipilälle.

Positiivinen talous merkitsee Attalin visiossa taloutta, joka ottaa joka päätöksessä huomioon sen vaikutukset tuleville sukupolville. Uusimmassa ehdotuksessaan Attali esittää hallituksille suppeaa Positiivisen talouden ministeriötä, joka olisi poikkihallinnollinen eli valvoisi sitä, että joka ministeriön päätökset ottaisivat huomioon tulevat sukupolvet. Kannatetaan! Bienvenue en Finlande, Monsieur Attal!   

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.