Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets)

Valtavan menestyksen saavuttaneiden Harry Potter -kirjojen filmatisoinnit puksuttavat eteenpäin kuin Tylypahkan pikajuna. Yksin kotona -sarjalla mainetta niittänyt ohjaaja Chris Columbus jatkaa myös toisen osan ohjaksissa, ja tekee taas luotettavaa ja kirjalle uskollista työtä lukemattomien fanien tarpeiden tyydyttämiseksi. Harry Potter ja salaisuuksien kammio on viihdyttävä ja taidokas fantasiaseikkailu.

Harrylla on edessään toinen vuosi Tylypahkan velhokoulussa, mutta hommat alkavat mennä mullin mallin jo ennen koulun alkamista. Harryä tulee yllättäen tapaamaan kotitonttu Dobby Valloittava masokistisharhainen tonttuhahmo varoittaa Harrya hengenvaarasta ja vannottaa tätä jäämään pois koulusta, jossa vaara vaanii.

Harry painuu tontun varoituksista huolimatta kouluun luokkakaverinsa Ronin lentävällä Anglialla, mutta huomaa pian ettei Dobbyn varoitukset olleet turhia. Tylypahkan syövereissä väijyy paha, ja käytävillä huhutaan että pelätty Salaisuuksien kammio on jälleen avattu. Nimi, jota kukaan ei uskalla sanoa palaa lopulta taas kaikkien huulille.

Tarina potkii itsensä käyntiin nyt ykkösosaa sujuvammin, koska yleisön ei tarvitse jakaa Harryn ja muiden keltanokkien äimistelyä Tylypahkan ihmeellisyyksien edessä. Columbus jatkaa hyväksi toteamallaan kaavalla, joka seurailee kirjaa kuin hai laivaa. J.K. Rowlingin dramaturgia on kuitenkin ollut oivallinen, ja tarina aukeaa kankaalle varsin vaivattomasti ja mielenkiintoisesti. Ainoastaan jo valmiiksi pitkää elokuvaa venyttävä saivartelevainen lopetus saa pyyhkeitä. Kunnon sarjafilmien tapaan olisi Columbus voinut panna loppuun pientä härsyä tulevasta, mutta ei. Kirjan perässä mennään kuin pässi narussa ja kouluvuoden yhteenveto menee pahasti Viisikon puolelle.

Nuoret näyttelijät hoitavat hommansa edellisjakson tapaan taidolla ja kantavat velhokaapujaan nyt jo rutiinilla. Äänenmurroksen yliajamaksi joutunut Daniel Radcliffe on kypsynyt selvästi ja Columbus on onneksi tohtinut jättää jo vähemmälle hänen hymyilevää ihmettelyään. Punapää Ron Wesleytä esittävä Rupert Grint on sen sijaan vakuuttanut Columbuksen pelkoa ja enteilevää pahaa kuvastavalla naamanväännöllään, jota saadaan nähdä kyllästymiseeen asti. Muuten hänkin hoitaa hommansa mallikkaasti. Pääosakolmikon vahvin lenkki on kuitenkin tällä kertaa Hermionen osassa näyttelevä Emma Watson, joka on herttaisuutensa lisäksi roolissaan erinomainen ja uskottava.

Aikuisrintamalle kakkososa marssittaa kuviin kaksi uutta tyyppiä, jotka molemmat ovat erittäin onnistuneita. Kenneth Branagh esittää hienosti koulun uutta opettajaa, itseään täynnä olevaa myyntimiesmaisteria, Gilderoy Lockhartia. Jason Isaacs tekee puolestaan varsin hyytävän esiintymisen velhojen arjalaisiiven ilmentymänä, Lucius Malfoyna. Loputkin aikuiset osaavat hommansa, Alan Rickman Kalkaroksena ja Robbie Coltrane Hagridina johtavat mainioilla rooleillaan Potter-sarjan kauttaaltaan laadukasta näyttelijäntyötä. Vastikään edesmenneen Richard Harrisin viimeiseksi rooliksi jäi puolestaan Tylypahkan rehtorin Albus Dumledoren osa.

Mainitsemisen arvoinen on myös digitaalisesti toteutettu kotitonttu Dobby, joka on Star Wars Episodi kakkosen Yodan ohella yksi parhaita näkemiäni bittihahmoja. Digitointi on toteutettu hahmon ja tarinan ehdoilla, mitään ylimääräistä sälää ja yli äyräitten revitteleviä naamanilmeitä tontulle ei olla tungettu. Tehosteet ovat leffassa muutenkin huippuluokkaa ja rakentavat nykymalliin suuren osan kankaalle välittyvää fantasiatodellisuutta.

Chris Columbus on hoitanut leiviskänsä kunnialla ja erityisen faniuskollisesti saattaessaan kaksi ensimmäistä Potteria valkokankaalle. Sarjan siirtyessä kolmanteen osaan Columbus on päättänyt jättää megafoninsa meksikolaiselle Alfonso Cuarónille, joka ohjasi vastikään kiihkeän road movien Ja äitiäs kans. Kirjojen siirtyessä entisestään poispäin puhtaasta lastenfantasiasta, on mielenkiintoista nähdä miten leffat seuraavat perässä; pysyykö dramaturgia tiukan uskollisena vai nähdäänkö Peter Jacksonin Sormusten herrassa loistavasti toteuttamaa, onnistunutta elokuvasovitusta. Sitä odotellessa katsotaan Harryn toisen vuoden seikkailuja, jotka ovat nekin laadukasta elokuvaviihdettä.

Teksti: Jari Rantala
Kuva: Sandrew Metronome