Viisi keskenmenoa kuuden vuoden aikana kokenut Hanna* ehti jo luopua toivosta.
Hanna eli lapsuutensa pienellä maatilalla, jossa vanhemmat yrittivät parhaansa mukaan elättää kahdeksanlapsista perhettään. Elämä oli niukkaa. Naapurit auttoivat perhettä tuomalla välillä jauhoja, maitoa ja kahvia.
Kouluiässä ujo ja arka Hanna joutui kiusatuksi.
– Kuljin huonoissa ja riittämättömissä vaatteissa. Koulumatka oli viisi kilometriä, eikä minulla riittänyt enää voimia läksyjen lukemiseen. Kotona oli vaikea keskittyä, kun omaa rauhaa ei ollut, joten en pärjännyt koulussa kovin hyvin.
Äiti tiesi kiusaamisesta, mutta hänellä ei ollut voimia puuttua siihen. Voimat menivät perheen elättämiseen, ja kodin ilmapiiri oli kireä. Isälle kiusaamisesta ei kerrottu ollenkaan.
– Isä oli etäinen ja itsekeskeinen. Pelkäsimme häntä. Murrosiässä hän alkoi puhua sopimattomia ja kiusoitella meitä lapsia. Hän halveksui meitä, enkä ole vieläkään voinut antaa hänelle sitä anteeksi.
Maailmalle 15-vuotiaana
15-vuotiaana Hanna lähti ensimmäistä kertaa maailmalle. Hän vietti talven Helsingissä apulaisena ja palasi sitten kotiin käymään rippikoulua. Syksyllä hän lähti taas Helsinkiin.
– Silloin tuntui, että veräjät olivat auki, vaikka huoli kotiväestä painoikin mieltä.
Hanna eli maailmalla seitsemisen vuotta ja tapasi sitten tulevan miehensä. Pari meni nopeasti naimisiin, ja Hannasta tuli maatalon miniä.
– Minulla kävi hirveän hyvä tuuri, että appivanhempani olivat ihania ihmisiä. He olivat tukenamme ja apunamme, kun rupesimme mieheni kanssa jatkamaan tilaa.
Kuuden vuoden piina
Pikkuhiljaa haaveet omista lapsista alkoivat olla ajankohtaisia. Suuressa perheessä kasvaneena Hannasta oli kasvanut lapsirakas nuori nainen, jolle lastenhoito oli tuttua puuhaa.
Hanna tulikin pian raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Sama toistui uudestaan ja taas uudestaan. Hanna sai keskenmenon yhteensä viisi kertaa kuuden vuoden aikana. Se oli henkisesti raskasta aikaa.
– Kun keskenmenot toistuivat, aloin pelätä niitä yhä enemmän. Minulle tehtiin kaavintoja ilman puudutusta, muistan vieläkin huutoni.
– Kun sitten tulin jälleen raskaaksi, yritin elää todella varovasti, sillä odotin äitiyttä hyvin paljon. Se ei kuitenkaan auttanut, jälleen raskaus meni kesken. Onneksi eräs ihana kätilö tuli juttelemaan usein kanssamme, hän oli meille tärkeä tuki. Olen kiittänyt häntä jälkeenpäin siitä.
Hanna alkoi miettiä syitä keskenmenoihinsa. Hän muisti mummonsa kuolleen keskenmenoon. Täti taas oli lapseton. Hanna vaati lääkäriä tutkimaan asiaa, ja taivuttelun jälkeen lääkäri suostui.
Tutkimukset paljastivat, että Hannalla oli periytyvä kromosomipoikkeavuus. Syyn tietäminen helpotti henkistä taakkaa.
Uusi alku
Kun Hanna sai tietää kromosomipoikkeavuudesta, hän päätti miehensä kanssa luopua lasten yrittämisestä. He laittoivat adoptiopaperit vetämään.
Ehtiä kulua vuosi, kun Hanna tuli raskaaksi kierukasta huolimatta.
– Lääkäri veti kierukan pois puolihuolimattomasti, ja lähdin kauhun sekaisin tuntein kotiin. Pelkäsin keskenmenoa. Raskaus kuitenkin kesti, vaikka se vaikea olikin.
Hanna voi pahoin koko raskauden ajan. Yhdeksän kuukauden ajan hän oksensi joka ikinen aamu ja ilta.
– Mutta kun poika viimein syntyi, se oli kuin taivas. Se tunne oli niin mahtava, Hanna muistelee.
Puolentoista vuoden kuluttua hän tuli jälleen raskaaksi. Raskausaika oli jälleen yhtä vaikea kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta viimein tyttö syntyi.
– Onnellisesti sekin raskaus päättyi. Päätimme kuitenkin jättää lasten hankinnan siihen, vaikka alun perin olinkin haaveillut suuremmasta perheestä.
Lapset pyyhkivät pois ikäviä muistoja
Hanna kertoo lasten syntymän pyyhkineen pois ikäviä muistoja.
– Lapset tavallaan korvasivat vuosien aikana koetut menetykset.
Äitiyden suhteen Hanna teki yhden tärkeän päätöksen.
– Päätin, etten koskaan halveeraa, kiusoittele tai mitätöi lapsiani, kuten isäni oli tehnyt. Tein tietoisen päätöksen, ja niin ovat tehneet myös sisarukseni. Ja olemme päätöksessämme pysyneet. Täydellinen äiti en varmasti ole ollut, mutta olen aina kannustanut lapsiani ja kertonut heille, että riittää, kun he yrittävät parhaansa.
Nykyään Hanna on onnellinen isoäiti.
– Vaikka luotankin omiin lapsiini, on äidin sydän aina huolehtiva. Välillä vähän liiankin, Hanna myöntää.
*) Nimi muutettu
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.