Hakametsässä MM-kiekkoa jo vuonna 1965

Tällöin tamperelaiset jääkiekkomiehet marssivat kaupunginjohtaja Erkki Napoleon Lindforsin puheille kertomaan syntyvästä häpeästä, jos Suomi ei pystykään järjestämään kovalla työllä vihdoinkin saatuja MM-kisoja.
- Vaikka täälläkään ei ollut tehty mitään hallin rakentamiseksi, Lindfors ymmärsi tilanteen ja ilmoitti, että ensimmäinen halli tehdään Tampereelle. Työt alkoivat ripeästi, ja alkupaukusta kesti vain 11 kuukautta, kun uuden Hakametsän jäähallin avausottelu pelattiin 29. tammikuuta 1965, muistelee Suomen jääkiekkoilun Grand Old Man Aarne "Dynamo" Honkavaara (kuvassa).

- Itse MM-kisat pelattiin siihen aikaan jo maaliskuun alkupuoliskolla, joten Suomen maajoukkue pääsi halliharjoittelun makuun vain noin kuukaudeksi. Kyllä me siihen aikaan olimme melkein puhdas ulkojääjoukkue ja annoimme eteen vastustajillemme Norjaan lukuun ottamatta, Honkavaara jatkoi.

Honkavaara, 78, muistaa kehua hallin suunnittelijaa arkkitehti Jaakko Tähtistä.
- Hän ei tehnyt yhtään perusvirhettä, koska muisti aina käydä kyselemässä jääkiekkomiesten kantaa piirustuksiinsa ennen toteuttamista, Honkavaara perusteli.

Erinomaisena ratkaisuna Honkavaara muistaa riippukaton: sitä tuettiin isoilla betonianturoilla, jotka sijoitettiin jään alle.
- Hyvä oivallus oli rakentaa 40 prosenttia hallista maan alle. Näin sisäänmenoväylät sijoittuivat katsomon puolivälin tienoille, ja omille paikoille sekä ylös- että alaspäin oli lyhyt etäisyys. Kaikista katsomoista oli oma uloskäyntinsä. Halli maksoi silloista rahaa kuusi miljoonaa markkaa. Se oli niin sataprosenttista työtä, ettei 38 vuoden aikana ole tarvinnut peruskorjata muuta kuin vähän ajan patinan kulumia, Honkavaara kehuu.

Nyt sama Hakametsän halli on yksi MM-näyttämöistä, kun kisojen A-sarja pelataan kolmessa hallissa. Suomi kohtaa Tampereella Slovenian alkulohkon ottelussa 28. huhtikuuta.

Vuoden 1965 MM-kisoissa B-sarjan ottelut pelattiin Turussa, Porissa ja Raumalla. Koko A-sarja sitä vastoin oteltiin Tampereella Hakametsän jäähallissa. Honkavaara toimi Suomen joukkueenjohtajana ja valmentaja Joe Wirkkusen kakkostreenarina.
- Mutta oli minulla paljon muitakin hommia, vähän liiankin kanssa. Olin mukana järjestelytoimikunnassa ja eri ominaisuuksissa käytännön junailijana. Tiedotuspuolella minulla oli yhdeksältä vuodelta kesätoimittajan kokemusta Aamulehdestä. Hoidin ensimmäistä kertaa Euroopassa, että heti jo erätauolla jaettiin laukaisukartat valmentajille ja lehdistölle, Dynamo Honkavaara muistelee.

- Koulumaailmassa työskentelevänä valmistutin koululaisille kaikkien osanottajamaiden pienoisliput. Päiväotteluihin koululaisilla oli markalla sisäänpääsy, ja lippujen heilutuksen ohella heille oli opetettu kyseisen maan kannustushuudot. Meiltä kotoa oli kerrostalosta järjestetty lippujen haku, ja kerroksissa oli niin pitkiä jonoja, että mattokin kului rikki, Honkavaara jatkoi muisteluaan.

- Yksi hieno idea jäähallilla oli voittajajoukkueen lipunnoston yhteydessä järjestää paikalle iso puhallinputki, jonka ansiosta lippu hulmahteli eläväisenä sen sijaan, että olisi roikkunut "kuolleena", Honkavaara hehkutti.

Ainoana munauksena Honkavaara muistaa, kuinka kerran spraymaalin levittäjä tunkeutui jäälle ja sumutti peittoon ruotsalaiset laitamainokset, joista oli saatu paras hinta.
- Seuraavana yönä tehtiin puhdistustyö. Tihutyöntekijän kiinnisaaminenkin vihdoin onnistui, mutta sen jälkeen meillä istui loput kisat kaksi miestä luistimet jalassa valvomassa, ettei vastaava toistuisi, Honkavaara kertasi.

Vuoden 2003 MM-kisoissa Honkavaaralla ei ole mitään muuta virallista tehtävää kuin olla läsnä lajin arvostettuna elävänä legendana. Suomen jääkiekkoleijonan numero 10:s elämäntyöhön ansiokkaan pelaaja-, valmentaja- ja tilastointiuran päätteeksi kuului mm. Suomen jääkiekkomuseon perustaminen ja pitkäaikainen hoitaminen.

MM-kotikisat 1965: Ruotsilta tasapelipiste "Möllin" maaleilla

(MTV3-STT)