Etiketin kiemurat askarruttavat usein häiden kaltaisissa suurissa juhlissa. Osaanko? Mokaanko? Mistä tiedän…? Onneksi häätkin alkavat jo olla rennompia ja vähemmän muodollisia tilaisuuksia. Etiketti onkin suurimmaksi osaksi vain terveen järjen käyttöä ja hyviä tapoja.
Hyvä muistisääntö varsinkin hääparille on se, ettei omissa häissä tarvitse tehdä mitään tietyllä tavalla vain siksi että niin on ollut tapana tehdä. Osa vieraista ehkä odottaa tiettyjä rituaaleja kättelyjonoineen tai kakunleikkaamisineen, mutta hääpari on varmasti yhtä tukevasti naimisissa, vaikka tekisi juhlista kaikin puolin omannäköiset.
Kun kuitenkin on hyvä tuntea säännöt, ennen kuin niistä poikkeaa, jottei tarvitsisi tuntea itseään suotta noloksi, seuraavassa käydään lyhyesti läpi muutamia peruskuvioita:
Kirkossa
Vieraiden pukeutuminen riippuu vuodenajasta ja juhlan muodollisuudesta. Usein se käy ilmi jo kutsusta: kirkkoon pukeudutaan juhlavammin ja peittävämmin kuin puutarhahäihin. Suurissa iltajuhlissa (frakkijuhlissa) nainen pukeutuu pitkään pukuun. Mustaa asua ei pidetä hääjuhlaan sopivana valintana, niinpä mustaan pukeutuva ainakin raikastaa asuaan myös jollakin pirteämmällä värillä esimerkiksi huivilla. Valkoiseen pukeutuu vain morsian. Yksityiskohtaisia ohjeita löytää etiketti- ja juhlapukusivustoilta sekä käytösoppaista.
Kirkossa (tai muussa vihkipaikassa) morsiamen suku istuu vasemmalla, sulhasen suku oikealla. Etupenkissä istuvat morsiusparin vanhemmat. Jos nämä ovat eronneet, etummaisena istuu uuden puolisonsa kanssa se vanhemmista, jonka kanssa sulhanen tai morsian on viimeksi asunut. Toistensa kanssa hyvin toimeen tulevat eronnet vanhemmat voivat yhtä hyvin istua myös vierekkäin, ja tällöin uudet puolisot istuvat seuraavalla penkkirivillä.
Yleensä seurakunta nousee seisomaan ainakin hääparin saapuessa kirkkoon ja poistuessa sieltä. Vihkijää voi pyytää myös antamaan kädellään selvän merkin seisomaan noususta.
Alttarille mentäessä morsian on sulhasen vasemmalla puolella (sydämen puolella). Poistuttaessa morsian kulkee oikealla puolella.
Onnitellessa
Silloin kun hääparin vanhemmat kustantavat juhlan, he toimivat hääjuhlan isäntinä. Silloin he kättelevät vieraat toivottaen heidät tervetulleiksi. Tämän voi tietysti tehdä hääparikin, varsinkin kun nykyisin yhä useammat parit järjestävät ja kustantavat häänsä itse. Samalla voidaan onnitella vastavihittyjä. Monesti hääpari ja vanhemmat myös ottavat vieraat vastaan yhdessä.
Juhlan voi aloittaa esimerkiksi morsiamen isän kehotuksesta nostettavalla hääparin maljalla. Vieraat voi sijoittaa pöytiin etukäteen, jolloin jokainen löytää helposti oman merkityn paikkansa pöytäkartan avulla. Vieraiden voi myös antaa valita istumapaikkansa vapaasti, mutta pääpöydässä istuvat joka tapauksessa hääpari, heidän vanhempansa sekä vihkipappi.
Ruokaillessa ja kahvitellessa
Hyvin pienimuotoisissa häissä ruoka voidaan tarjoilla suoraan pöytään, mutta yleensä ruoka on tarjolla seisovassa, kauniisti koristellussa pöydässä. Ensimmäisenä annoksensa hakea hääpari, sen jälkeen muut samassa pöydässä istuvat henkilöt.
Aterian aikana voidaan haluttaessa pitää puheita. Ensimmäinen puheenvuoro on sulhasen isällä tai muulla lähisukulaisella. Seuraavaksi puhuvat halutessaan sulhasen isä ja vihkipappi, sen jälkeen sana on vapaa.
Hääkakun vihkipari leikkaa yhdessä. Perinteen mukaan se puoliso, joka ennättää polkaista toista jalalle kakun leikkaamisen jälkeen, saa avioliitossa määräysvallan. Taas istumaan päästyä hääparin on tapana syöttää kakunpaloja toisilleen. Tämä symboloi toinen toisensa auttamista ja palvelemista.
Tanssin pyörteissä
Yhteisen elämän alkua puolestaan symboloi häävalssin tanssiminen. Ensimmäisen osan tai ensimmäisen valssin hääpari tanssii kahden, mutta sen jälkeen tanssiin voivat liittyä myös vihkiparin vanhemmat. Sulhasen isä pyytää tällöin tanssiparikseen morsiamen äidin, morsiamen isä puolestaan tanssii sulhasen äidin kanssa. Myös morsiamen isä tanssii muutaman pyörähdyksen tyttärensä kanssa, ja samaan aikaan sulhanen tanssittaa uutta anoppiaan. Tämän jälkeen kaikki muutkin halukkaat pääsevät tanssilattialle.
Lahjat on tapana sijoittaa kaikkien ihailtavaksi erilliselle pöydälle. Joku morsiusparin ystävistä purkaa ne käärepaperista, lahjoja ei siis anneta häätilaisuudessa suoraan morsiusparille. Sama henkilö voi myös pitää hienotunteisesti kirjaa saaduista lahjoista, jotta hääpari osaa myöhemmin kiittää oikeaa henkilöä oikeasta lahjasta. Rahaa tai shekkejä ei aseteta näkyville, aina ei lahjakorttejakaan. Mikäli lahjaksi toivotaan mieluiten rahaa esimerkiksi häämatkaa varten, tämä kerrotaan kohteliain sanankääntein jo kutsussa.
Jälkeenpäin tuore aviopari kiittää häävieraitaan hääkuvalla tai kiitoskortilla. Ainakin lähipiiriä on tapana muistaa muita suurempikokoisella valokuvalla.
Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: HÄÄT-lehti, futureimagebank.com