Mainos

Hääöitä meillä ja muualla

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi kuherruskuukausi on englanniksi "honeymoon"? Onhan vastarakastuneiden olo kieltämättä makeansuloinen, mutta miksi vietetään "hunajakuukautta" eikä esimerkiksi "sokerikuukautta"?

Alun alkaen nimitys on peräisin teutoneilta, jotka juhlivat häitä hunajasta valmistetulla simankaltaisella juomalla kolmekymmentä päivää – eli kuukauden – häiden jälkeen. Monessa yhteisössä myös tuore aviopari vetäytyi kolmeksikymmeneksi päiväksi omaan rauhaansa, ja heille tuotiin edellä mainittua hunajasimaa "vahvistavaksi ravinnoksi".

Niinpä meilläkin kuherruskuukauden mitta on edelleen sama kolmekymmentä päivää, vaikka suomen kielessä ei enää hunajaa muistellakaan.

Sen sijaan naimisissaolon alkuun - kuherruskuukauteen - mahtuu yllin kyllin toisen hellittelyä ja kaikinpuolista toisen olemassaolosta nauttimista.

Neitsyyden mysteeri

Lupa myös ruumiilliseen kanssakäymiseen on perinteisesti saatu hääyöstä alkaen, mutta länsimaissa se on viimeiset seitsemänkymmentä vuotta ollut enemmän tai vähemmän jo valmiiksi ohitettu virstanpylväs.

Eri kansoilla on ja on ollut toisistaan suurestikin poikkeavia hääyön viettoon liittyviä rituaaleja. Toisinaan morsiamelle on ollut eduksi, mikäli tällä on ollut (poika)lapsia jo ennestään, todistihan se hänen kiistatonta hedelmällisyyttään. Suurimmassa osassa maailmaa on kuitenkin ainakin viime vuosisatoina vaadittu päinvastaista: sulhasen koskemattomuuden perään ei kukaan ole kysellyt - ja vaikeaahan se olisi ollutkin – mutta morsiamen on oltava neitsyt.

Pohjimmiltaan morsiamen neitsyys vain varmisti sen, ettei mies joutunut elättämään vieraan lasta ja ettei omaisuus joutuisi vääriin käsiin. Myöhempinä aikoina tähän on liitetty mystiikkaa ja moraalitekijöitä, mutta aikojen alussa on ollut kyse ennen kaikkea taloudellisista tekijöistä – perinnöstä.

Anoppi auttaa

Niin tärkeästä asiasta on ollut kysymys, että vieläkin joissakin kulttuureissa koko sulhasen suku saattaa odottaa hääyön täyttymystä oven takana ovea jyskyttäen. Heidän nähtäväkseen toimitetaan sitten kiireimmän kaupalla morsiamen verinen lakana tai yöpaita. Joissakin paikoissa se jopa on kiidätetty ylpeästi näytille talon läheisyyteen.

On sattunut niinkin, että vastavihityt ovat salakuljettaneet aviovuoteeseensa tilkan eläimen verta astiassa näihin tarkoituksiin, mikäli perinteitä halutaan kunnioittaa, mutta varaslähtö on tullut otettua jo aikaisemmin. Vaikkei verettömyys enää merkitsisikään missään hengenlähtöä niin kuin joskus muinoin, vanhoja sukulaisia ei kuitenkaan haluta saattaa "häpeään".

Toisinaan taas morsiamen uusi anoppi on ollut tapana ottaa tarvittaessa mukaan aviovuoteen vierelle neuvomaan ja auttamaan poikaansa. Mitäpä ei äiti tekisi lapsensa hyväksi!

Armahtakaa, armaat ystävät!

Meillä yksi ja toinen myöntää sammuneensa hääyönä täysissä pukeissa kuin saunalyhty. Kun jalat tuntuvat lyijynraskailta kaikesta kiirehtimisestä, kun jännitys lopultakin laukeaa ja kun morsian on saanut tukastaan irti kaikki 50 pinniä, alkaa todella olla niin naatti, ettei toivoisi muuta kuin "unta palloon", varsinkin jos sulhasen ilkikuriset ystävät tulevat vanhan tavan mukaan pyytämään tätä "ongelle" anivarhain aamulla.

Morsiuskamari on yleensä kuitenkin valmistettu niin romanttiseen henkeen, että on sääli olla nauttimatta siitä kaikin siemauksin. Ruusun terälehdet vuoteella, unelmankevyet, kirjotut lakanat ja viettelevä yöpala viinilaseineen kutsuvat hemmottelemaan itseään kaikilla aisteilla.

Sen sijaan hymyssä saattaa kyllä olla pitelemistä, jos hääyötään viettävä pari joutuu muutamien klassisten pilojen kohteeksi. Herätyskellotemppu on yksi tunnetuimpia. Ystävät ovat kätkeneet valtavan määrän eri aikaan soivia kovaäänisiä herätyskelloja eri puolille huoneistoa. Kellot on säädetty soimaan pitkin yötä välillä viiden, välillä kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin välein.

Toiset hääparit ovat puolestaan saaneet nauttia Prinsessa ja herne -sadun variaatiosta, kun lakanoiden ja patjan väliin on siroteltu esimerkiksi kuivattuja herneitä.

Värisilmää hääyön varalle

Värisymboliikka on vahvaa myös hääyötä suunniteltaessa. Kiinassa morsian pukeutuu punaiseen pukuun kenkiin ja kävelee häissään punaista mattoa pitkin. Usein toinen morsiamen punaisista kengistä viskataan hääyön ajaksi katolle onnea tuomaan.

Punainen on hääjuhlien suosituin väri myös monessa muussa Aasian maassa ja muuallakin maailmassa, milloin mistäkin syystä. On esitetty väitteitä, että osittain sen suosio saattaa selittyä silläkin, että se luo mielleyhtymiä vereen ja morsiamen neitsyyteen.

Englannissa puolestaan vihreällä värillä hääjuhlissa saatettiin viitata siihen, että hääyötä oli turha viettää: vihreäpukuinen morsian oli väristä päätellen jo "kieriskellyt nurmikolla". Tämä hienovarainenkin tapa ilmoittaa asia oli tietenkin aina suuri skandaali. Skotlannissa vihreän karttaminen häissä meni niin pitkälle, että myös kaikenlaisen vihreän koristelun ja esimerkiksi vihreiden kasvisten katsottiin tuovan epäonnea.

Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock,Getty/AOP

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.