USA–Espanja 2006. Ohjaus: Milos Forman. Käsikirjoitus: Milos Forman, Jean-Claude Carriere. Kuvaus: Javier Aguirresarobe. Leikkaus: Adam Boone. Tuotanto: Saul Zaentz. Pääosissa: Javier Bardem, Natalie Portman, Stellan Skarsgård. Kesto: 116 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Tšekkiläinen Milos Forman kertoo jakson Espanjan verisestä historiasta kuvataiteilija Francisco Goyan silmin. 1700-luvun lopulla Goyan teinimuusa Ines, rikkaan kauppiasperheen tytär, joutuu inkvisition vangitsemaksi heppoisin perustein. Goya anoo Ineksen vanhempien pyynnöstä turhaan armoa Lorenzolta, säälimättömältä ja vallan turmelemalta munkilta. 15 vuotta myöhemmin ranskalainen vallankumous kaataa inkvisition. Kuuroutuneen Goyan luomisvire on tuolloin kukkeimmillaan, eivätkä vuodet ole pyyhkineet Ineksen kauniita kasvoja mestarin mielestä.
Milos Formanin ja Jean-Claude Carrieren käsikirjoituksessa on kunnianhimoa, mutta kaikista dramaattisista käänteistään ja suurista tunteistaan huolimatta tarina on ontto, sillä Forman ei osaa päättää mihin keskittyä: uskonnolliseen fanaattisuuteen, tekopyhyyteen vai yhteiskunnan mullistukseen. Elokuva olisi kaivannut aitoja lämpimiä tunteita sitoakseen katsojan maailmaansa. Nyt näemme vain hyviä ja pahoja ihmisiä, sortajia ja uhreja. Lisäksi Formanin fokus vaihtuu liian tiuhaan henkilöstä toiseen, jotta kenestäkään saisi kunnon otetta.
Uskomattoman karismaattisessa Javier Bardemissa on valkokangassäihkettä, mutta ilmeikkyydestään huolimatta Bardemin Lorenzo jättää kylmäksi. Francisco Goyan rooli on kovin kapea, vaikka elokuvan nimi lupaa muuta. Hän elää keskellä kaaosta, hänellä on arvovaltaiset suojelijansa ja kansansa ihailu, mutta samanaikaisesti taiteilija tuntuu elävän irrallaan ympärillä vellovista hirveyksistä. Vika ei ole Stellan Skarsgårdin vaan käsikirjoituksen, joka ei anna hänelle tilaa lumota taiteilijana eikä katsojille tilaisuutta kurkistaa mestarin sieluun. Natalie Portman esiintyy suuren osan valkokangasajastaan tautien ruhjomana ja hulluuteen vajonneena. Hän kulkee pää kenossa nykien hirviömäiseksi maskeerattuna, mikä on lähinnä häiritsevää.
Elokuvan ehdoton mestari on kuvaaja Javier Aguirresarobe, joka on tehnyt tylsähköstä tarinasta kuvallisesti loistokkaan. Elokuvaan voikin suhtautua valonkäytön ja kuvasommittelun oppituntina. Amadeuksen ja Yksi lensi yli käenpesän ohjaajalta olisi kuitenkin ollut lupa odottaa enemmän. Mutta mestaruus ei välttämättä ole ikuista. Suurin heikkous on siinä, että elokuvasta puuttuu magia, minkä vuoksi se ei sytytä tunteita.
Teksti: Minna Karila