Gnomeo & Juliet, USA 2011. Ohjaus: Kelly Asbury. Käsikirjoitus: Asbury, Mark Burton, Kevin Cecil, Emily Cook, Kathy Greenberg, Andy Riley – William Shakespearen näytelmän pohjalta. Tuotanto: David Furnish, Elton John. Leikkaus: Catherine Apple. Laulut: Elton John, Bernie Taupin. Musiikki: James Newton Howard, Chris Bacon. Suomenkielisen version ohjaus: Samuel Harjanne. Suomalaisissa äänirooleissa: Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Jenni Sivonen, Antti Pääkkönen, Kari-Pekka Toivonen, Jone Nikula, Tuomas Uusitalo, Pekka Autiovuori, Marjatta Leppänen. Kesto: 85 min.
Leluelämä vaihtuu puutarhatonttuiluun Disneyn Touchstone-tuotannossa Gnomeo & Julia. Kuten nimestä saattaa päätellä, taustalta kuultaa William Shakespearen näytelmäklassikko – ja sen jos minkä pitäisi jo päräyttää hälytyskellot soimaan.
Gnomeo & Julia on 3-D-satu kahden naapurin sitkeästä vihanpidosta, joka koskettaa myös riitapukareiden puutarhaornamentteja. Tontut ja muut kipsifiguriinit nimittäin heräävät eloon aina, kun ihmiset kääntävät niille selkänsä. Kuinka ollakaan, ”toi stoori” kuulostaa kumman tutulta.
Iänikuinen kiusanteko taukoaa hetkeksi, kun sinipukuinen Gnomeo-tonttu (Mikko Leppilampi) kohtaa punamekkoisen kipsi-Julian (Pamela Tola). Öinen yllätystapaaminen on rakkautta ensi silmäyksellä.
Vaikka Shakespearensa lukeneet tietävät tämän olevan vasta alkua, ei Cajander-suomennoksen sujuva tuntemus auta yhtään pitemmälle. Aidan matalin kohta on houkuttanut käsikirjoittajakaartia tälläkin kertaa.
Shrek 2:n ohjannut Kelly Asbury on enemmän kiinnostanut klassisten komponenttien riehakkaasta sotkemisesta kuin temaattisesta uskollisuudesta. Kierrätysidea tämäkin, kuinkas muuten.
Gnomeo & Julia on pikkuväen elokuva, joka yrittää nuoleskella lasten vanhempia puolivillaisella fiftarifiilistelyllä. Yhdessä elämänkumppaninsa David Furnishin kanssa tuottajana hääränneen Elton Johnin musiikki on valjastettu piiskaamaan tonttuilua tunteesta ja toiminnasta toiseen.
Hittiputki on katkeamaton aina ällötykseen asti. Kohtauksen ensi hetkistä voi jo päätellä, mikä ikivihreä pamahtaa seuraavaksi soimaan. Vaikutelmaa vahvistetaan vielä elokuvan loppupuolella juoneen astuvalla eltonjohnmaisella tonttuhahmolla. Näinä hetkinä Gnomeo & Julia lipsahtaa egoprojektin puolelle.
3-D tuppaa elokuvan aikana unohtumaan totaalisesti. Mitään lisäarvoa se ei kokonaisuuteen ainakaan tuo. Gnomeon & Julian puolitoistatuntinen on kovin yhdentekevää viihdettä – ellei ”pääosatonttujen” kitschmäistä ulkoasua pidä jo itsessään kiehtovana. Nähtäväksi jää, miten hyvin Disney onnistuu tuotteistamaan nämä pullean groteskit posliinipeikot.
Animaatiokomedia latistuu pian yhden vitsin jutuksi, jonka hullunhauskoiksi tarkoitetut käänteet tuntuvat väkinäisiltä. Tylsää menoa ei piristä edes pinkki flamingo tappajaruohonleikkurista puhumattakaan.
Teksit: Outi Heiskanen