Glögi hehkuu, tuoksuu ja lämmittää. Tämän mausteisen virkistäjän kausi alkaa eurooppalaiseen tapaan heti ilmojen viilentyessä ja iltojen pimetessä.
Glögin salaisuus ovat mausteet, ei alkoholi. Siten myös vaalean glögin idea on juuri mausteissa ja niiden tuomassa huumaavassa tuoksussa. Perinteisesti glögi maustetaan kanelilla, neilikalla, pomeranssin kuorella, inkiväärillä ja kardemummalla. Kaikkia näitä mausteita ei ole välttämätöntä käyttää. Jokainen voi kehitellä oman salaisen reseptinsä ja luoda uusia hehkuvia makuja.
Glögin keittämisessä oleellista on muistaa lisätä riittävästi sokeria, jos maku on tottunut kaupan glögien tapaisiin makeisiin juomiin. Kokonaisia mausteita tulee keittää ja jäähdyttää itse mehuosassa, ja usein, mitä pidempään sitä parempi. Alkoholi lisätään vasta valmiiseen juomaan ja juoma lämmitetään uudelleen, mutta ei keitetä. Näin lisätty alkoholi ei haihdu pois.
Glögin historiaa
Glögistä ja sen vaiheista on varmasti yhtä monta tarinaa kuin on ohjettakin. Englantilaisten merimiesten on kerrottu lämmittäneen itsensä aavalla merellä nauttien kuumaa, maustettua viiniä. Mutta jo roomalaisten ja kreikkalaisten kerrotaan juoneen saman tapaista maustettua juomaa juhlissa -tosin kuumentamattomana. Alpeilla glögi on vieläkin oleellinen osa viilenevää syksyä ja talvea.
Suomeen glögi on kulkeutunut, totta kai, Ruotsista. Siellä lämmin juoma tunnettiin jo 1600-luvulla. Suomeen juoma kulkeutui vasta 1800-luvun lopulla. Tosin Turussa lämmintä maustettua viiniä nautittiin porvarien keskuudessa jo 1500-luvulla. Lämmin maustettu talvijuoma ei todennäköisesti kuitenkaan kulkenut glögin nimellä. Glögi sanana viittaakin ruotsalaiseen sanaan hehkuttaa, glödga. Glögiä valmistettiin hehkuttamalla paloviinaan kastettua sokeria mausteussa viinissä. Samaa ideaa toteutetaan edelleen esim. Saksassa.
