- Hänellä oli erinomaiset filmaattiset kasvot. Jos elokuvamaailma olisi ollut aikanaan kansainvälisempi, niin hänen kasvoillaan ja hänen näyttelijätaidollaan olisi niittänyt mainetta laajemminkin, arvioi näyttelijäkollega Matti Ranin Åke Lindmania.
- Työtoveruutemme oli hyvin niukkaa. Ainoa yhteinen elokuvamme oli Tuntematon sotilas vuonna -55, mutta yhteisiä kohtauksia oli vain muutamia. Teatterin puolella teimme enemmän yhteistyötä.
-1960-luvun alussa Laine ohjasi Tuntemattoman Pyynikin kesäteatteriin ja silloin työskentelimme yhdessä. Silloin tuli enemmän oltua yhdessä ja juteltua, muistelee Ranin.
- Tietysti tapasin Åke Lindmania myös erilaisissa teatterialan tapahtumissa ja ensi-iltajuhlissa, sillä hänen vaimonsa Pirkko Mannola oli näyttelijänä Intiimiteatterissa, missä minä olin johtajana, kertoilee Ranin.
- Hän oli vakituisesti palkattuna SF:ään eli Suomen Filmiteollisuuteen ja minä taas olin teatterinäyttelijä, joten polkumme kulkivat erillään, kertoo Matti Ranin
- Hän oli äärettömän sydämellinen ihminen ja hauska ja intohimoinen työntekijä, luonnehtii Ranin.
Lindmanin merkitystä koko suomalaiselle elokuvalla Ranin arvioi yksinkertaisesti.
- Hän oli oma genrensä, ja siinä puhtaaksiviljelty. Hän oli aivan omaa luokkaansa omassa näyttelijätyypissään ja siksi hän oli paljon käytetty juuri roistorooleissa.
- Hän tietysti kuten kaikki näyttelijät kärsi siitä, että joutui aina näyttelemään samantyyppisiä rooleja. Onnistut kerran roistona - olet aina roisto. Hänellä oli taitoa ja sitkeyttä paneutua roolin vaikeimpiinkin kiemuroihin.
Lindmanin roolisuoritusta Tuntemattoman Lehtona Ranin pitää loistavana.
- Hänhän olisi halunnut Koskelan roolin Tuntemattomassa, mutta Lehto hänestä tuli. Ja oli meidän onnemme, sillä hän teki siitä unohtumattoman roolityön.
"Hän oli joka kohdasta suuri"
Tali-Ihantala 1944 -elokuvan ohjaustyön Lindmanilta perinyt muistelee lämmöllä.
