FC Jokerien nousu ja tuho

FC Jokerien tarina alkoi kaudella 1999, jolloin Hjallis Harkimo päätti luoda Suomeen menestyvän jalkapalloseuran. Rahalla saatiin PK-35:n liigapaikka ja rahalla myös rakennettiin nimekäs joukkue. Tulevaisuuden menestyjille rakennettiin myös heidän arvoisensa pelipaikka: Finnair Stadium. Suuret olivat Harkimon suunnitelmat ja suuret olivat rahalliset "sijoitukset".

Ensimmäinen kausi kotimaisessa jalkapalloliigassa sujui kohtalaisesti, vaikka Jokeri-leirissä odotettiin vieläkin parempaa debyyttikautta kuin ansaittu neljäs sija. Myös toiseen kauteen satsattiin tosissaan ja Shefki Kuqi johdatti maaleillaan Jokerit liigassa toiseksi. Kolmas kausi eli 2001 oli nimekkäältä joukkueelta katastrofaalinen ja seurauksena tippuminen 1. divisioonaan. Tähän loppui Harkimon into "hetkessä huipulle" -seurarakennukseen, ja alkoi maltillisempi linja.

Kaudella 2002 Jokerit pelasi itselleen takaisin liigapaikan kaudelle 2003. Joukkueen metodi eurokenttien valloituksesta oli vaihtunut oman kylän nuorien jätkien esiinmarssiksi. Kauden vanhetessa seurajohto huomasi, että sarjapaikka ei varmistu poikien taitojen avulla, ja taas rahalla hankittiin vahvistuksia aina Uudesta-Seelannista asti. Syksyn viimeisillä liigakierroksilla Jokerit sai varmistettua sarjapaikkansa, mutta se ei Harkimoa tyydyttänyt, sillä mies oli kyllästynyt pohjattomaan rahareikään ja halusi eroon koko jalkapallobisneksestä.

Vasta tänä talvena tuli yleiseen tietoon se fakta, että Harkimo koettaa hankkiutua eroon Jokerien jalkapallotoiminnasta, mutta ennusmerkit olivat varsin selkeät jo edellisenä syksynä. Kun piti aloittaa joukkueen rakennus tulevalle kaudelle ei siitä vastaaville henkilöille näytetty vihreää valoa. Viivytystaistelu jatkui aina maaliskuuhun asti, jolloin FC Jokerien kohtalo sai sinetin HJK:n ostaessa seuran toiminnan, sarjapaikan, pelaajasopimukset ja stadionin osaomistuksen.

Mikä johti FC Jokerien tuhoon?

Raha. Jalkapallojoukkueesta ei saatu luotua tuotetta, joka kiinnostaa kansaa ja tuottamaan voittoa. Tai tässä tapauksessa olla tuottamatta joka vuosi miljoonatappioita. FC Jokerit ei kiinnostanut kovin suuresti sponsoreita ja vielä vähemmän helsinkiläistä ihmispopulaatiota. Katsomot pysyivät tyhjinä aina hamaan loppuun asti.

- Lipputulot ovat yksi iso osa seuran taloudellista toimintaa. FC Jokerien koko viime kauden lipputulot olivat vähemmän kuin yhdestä Jokerien lätkämatsista saadut tulot. Koetimme kaikkemme, jotta olisimme saaneet jalkapallotoiminnan tuottamaan ja toimimaan. Tässä yrityksessä menetettiin isoja rahoja. Toivoimme, että Jokerien jääkiekkomatseja seuraavat ihmiset innostuisivat myös jalkapallosta, mutta ne stadionille saapuneet ovat varmasti laskettavissa yhden käden sormin, Harkimo kertoi FC Jokerien viimeisessä tiedotustilaisuudessa.

Viimeisellä liigakaudellaan FC Jokerien markkinointiosastokin vietti melkoista hiljaiseloa. Pelejä ei markkinoitu suurin kampanjoin tai mainoksin. Joko tälläkin osa-alueella oli luovutettu ja tyydytty tilanteeseen, jossa lehtereillä istui enemmän puluja kuin yleisöä. Jokereilla oli omissa riveissään Harkimon lisäksi eräs toinen mielenkiintoinen mediapersoona, Pasi Rautiainen, jota ei käytetty lainkaan joukkueen markkinoinnissa. Vaaleanpunaista villapaitaa ylpeänä TV:ssä kantavan Mestarien liigan analyytikon ei nähty juuri koskaan missään mediassa pitävän markkinointipuheita seuransa hyväksi. Porvooseen erakoituneen valmentajan puhelinnumeroa ei annettu edes seuran tiedotustehtäviä hoitavalle henkilölle, joka olisi saanut hyvää sanomaa levitettyä.

Rautiainen joutui lopulta kärsijän rooliin osassa, jossa hän aloitti näyttelemällä päävalmentajaa vuonna 1999 ja lopetti samaisessa joukkueessa sekä roolissa vuonna 2004. Olisiko värikäs valmentajapersoona voinut antaa enemmän joukkueelleen? Ainakin hän vihjaili oivaltavista markkinointistrategioista eräässä viime kesäisessä lehdistötilaisuudessa.

- Mitä tässä enää voi tehdä. Pitäisikö mennä Mannerheimintielle perse paljaana marakatti kainalossa hankkimaan katsojia?, Rautiainen kommentoi tuolloin.

Kärsimystä ja valtapeliä

Harkimon lompakon ohella FC Jokerien riveissä oli muitakin kärsijöitä. Hjallikselle täytyy nostaa hattua siitä, että hän koetti turvata työpaikan mahdollisimman monelle organisaatiossa työskennelleelle myös vetäytyessään taistelurintamalta. Piinaavan talven aikana taustahenkilöillä sekä pelaajilla oli turvaton olo, kun tulevaisuudesta ei ollut minkäänlaista varmuutta. Pelaajien valmistautuminen kauteen on ollut heikkoa, sillä varsinaisia joukkuetreenejä ei Jokereilla juuri talven aikana ollut. Useat pelaajat ovat saaneet uuden työpaikan muista seuroista, mutta eivät kaikki. AC Allianssi otti junioritoiminnan siipiensä suojaan.

Jokeripakan alkaessa purkautua ensin työttömäksi jäi toimitusjohtaja Petri Helin. Viime kaudella pelaavana toimitusjohtajana kunnostautunut Helin painoi ankarasti kahta duunia joukkueensa eteen nurmella ja toimistossa. Valmentajakaksikko Rautiainen - Hannu Tuukkanen on vailla joukkuetta mitä valmentaa. Lisäksi usean pelaajan ura koki tässä varmasti pienen töyssyn.

Sitten on vielä se FC Jokerien kannattajaryhmä. Mustapaitoja kannusti aktiivisesti ja äänekkäästi vaikka ei aina niin korrektisti pieni joukko helsinkiläisiä, joilla ei ole enää seuraa mitä kannattaa. Harkimo kertoi kannattavansa jatkossa HJK:ta ja kehotti Jokeri-kannattajia tekemään samoin, mutta se nyt on varmaa, että pahimman kilpailijan leiriin ei astele yksikään antaumuksellinen jokerilainen. Mielenkiinnolla odotetaan tulevaa kautta ja sitä minkä pääkaupunkiseudun joukkueen kotiottelussa katsomosta kantautuu pienen poikakuoron laulu: "Tuomari kuolee matsin jälkeen".

Sitten vielä lopuksi yhteenveto FC Jokerien hautajaisissa keitetystä sopasta. HJK nousi lopulta pelastajaksi "syömällä" paikalliskilpailijansa, ja Vantaalta löytyi pelastus Jokeri-nuorukaisille. Ennen Klubin tarjousta Jokereista näytti tulevan saksalais- tai hollantilaisomistuksellinen seura, jossa olisi todennäköisesti pelannut omistajatahon emoseuran nuoria poikia. Ainakaan kotimaista jalkapalloa tämä ei olisi palvellut, että korkeimmalla sarjatasolla pelaa hollantilaisnuorista pääosin koottu poikaporukka. Joten vahvat jalkapalloperinteet omaavan FC KooTeePee:n nousu liigaan oli urheilullisesti paras vaihtoehto.

Kabineteissa KooTeePee:n ja FC Jokerien eli tulevan HJK:n farmiseuran sarjapaikan vaihto oli jo siunattu, mutta sitten kokkolalainen GBK päätti, että paikka Ykkösessä kuuluu lain mukaan heille ja asia oltiin valmiita viemään tarvittaessa käräjille. Palloliiton päättävä elin vastaavasti ärähti Jokerien ja HJK:n välisen järjestelyn "kaupallisuudesta" ja jätti sarjapaikkavaihdon hyväksymättä. Tämäkin päätös juontui pitkälle siitä, että vaaliaika lähestyy myös kotimaisen jalkapallon päättävissä elimissä. Onneksi soppaan ei saatu enää lisäaineita, ja kun HJK oli valmis antamaan paikan Ykkösessä GBK:lle ja tyytyvänsä paikkaan 2. divisioonassa, saatiin FC Jokerit viimein haudan lepoon ja kuusi jalkaa multaa päälle.

Teksti: Pasi Heikkilä

(MTV3)