Facebookin uudistusta odotetaan pelolla ja innolla. Eniten peloissaan tuntuu olevan vanhempi sukupolvi, johon myös minä kolmikymppisenä tällä aikajanalla kuulun.
Saatika sitten omat vanhempani, joille kaikki netissä jaettu tieto tarkoittaa sitä, että joku pääsee "jonkun aukon" kautta varastamaan pankkitunnukseni ja tyhjentämään tilini.
Huolettomimmin uudistuksiin suhtautuu sukupolvi D (Digital Generation). Heihin kuuluvat vuosina 1995-2002 syntyneet nuoret.
Tärkeintä on jakaa, jakaa ja jakaa
Kun me vanhemmat pidämme kiinni yksityisyydestämme kynsin ja hampain, osittain siksi, että pelkäämme menettävämme jotain, nuorisollemme tärkeintä on nimenomaan jakaminen muille.
– Heidän maailmansa on yhteyksiä, klikkejä, vaihtoehtovalikkoja, tykkäyksiä ja kavereita. Heille ei ole merkitystä, onko asia fyysisesti läsnä vai digitaalinen. Se on yhden tekevää, aihetta tutkinut Chris Henderson tiivisti Helsingissä järjestetyssä Campus-seminaarissa syyskuun alussa.
Ihminen on luonnostaan ennakkoluuloinen vierasta kohtaan. Onko meidän peloissamme esimerkiksi Facebook-uudistusta kohtaan kyse juuri siitä? Vai ovatko esimerkiksi yksityisyyteen liittyvät epäilymme aiheellisia?
D-sukupolvi ei muista aikaa ilman internetiä
Henderson uskoo, että kyseessä on sukupolvien välinen kuilu.
D-sukupolvi ei muista aikaa ennen internetiä, kännyköitä tai läppäreitä. He ovat tottuneet arkeen, jossa ollaan koko ajan "on line".
– He ovat myös tehokkaita ajankäyttäjiä. Samaan aikaan voidaan ladata videota Youtubeen, chatata ja kirjoittaa sähköpostia.
– Heille on saman tekevää, onko asia fyysisesti olemassa vai digitaalisessa muodossa. Pääasia on, että se on saatava heti.
Niin ikään tiedon kanssa ei hidastella. Jos jokin asia tai tieto on käsillä, se jaetaan välittömästi eteenpäin muille.
– Sitä ei tarvitse välttämättä edes ymmärtää, pääasia on, että sen jakaa ensimmäisenä muille, Henderson jatkaa.