Viikonloppuna ajettavan Meksikon GP:n näyttämönä toimiva Autódromo Hermanos Rodríguez tarjoaa talleille ainutlaatuisen haasteen, jota Mercedes-talli kuvailee omilla verkkosivuillaan varsin yksityiskohtaisesti.
LUE MYÖS: Nico Rosberg harkitsi tarjoutuvansa Valtteri Bottaksen rinnalle – tarkempi harkinta osoitti suunnitelman mahdottomuuden: "Ei mitään mahdollisuutta"
23 vuoden tauon jälkeen F1-kalenteriin kaudella 2015 palannut rata sijaitsee 2 285 metriä merenpinnan yläpuolella. Ero kauden toiseksi korkeimmalla sijaitsevaan rataan, Brasilian Interlagosiin, on peräti 1 500 metriä. Näistä lähtökohdista olosuhteet Meksikossa ovat täysin poikkeukselliset.
Selkeimmin radan sijainti näkyy siinä, että ilma on Meksikossa huomattavasti tavanomaista F1-viikonloppuna ohuempaa; ilman tiheys on 25 prosenttia pienempi kuin merenpinnan tasolla. F1-autojen tapauksessa tästä aiheutuvat vaikutukset näkyvät niin aerodynamiikassa, voimayksikön toiminnassa kuin jäähdytyksessä. Katsojien kannalta muutoksista mielenkiintoisin liittyy aerodynamiikkaan.
Mitä ohuemmassa ilmanalassa ajetaan, sitä enemmän autojen ilmanvastus pienenee. Myös downforcea on tämän vuoksi tarjolla huomattavasti merenpinnan tasoa vähemmän. Tästä aiheutuu sikäli hätkähdyttävä ristiriita, että vaikka Meksikossa ajetaan yhtä suurella siivellä kuin Monacon katuradalla, huippunopeudet ovat suurempia kuin Monzassa, missä ajetaan pienemmällä siivellä kuin missään muualla.
Esimerkkinä mainittakoon, että kaksi vuotta sitten Italian GP:n aika-ajoissa kovin mitattu nopeus oli 349,7 kilometriä tunnissa, kun se puolitoista kuukautta myöhemmin Meksikossa oli 357,9.
Nykyisiin voimayksiköihin ohut ilma vaikuttaa huomattavasti vähemmän kuin vapaasti hengittäviin koneisiin. Niiden tapauksessa 25 prosenttia ohuempi ilma tarkoittaisi 25 prosenttia pienempiä tehoja, mutta nyky-F1:ssä tehokatoa pystytään minimoimaan polttomoottoriin ilmaa pumppaavan turbon avulla. Turbojen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana; mitä enemmän niistä otetaan irti, sitä suurempi riski on, että jotain hajoaa.
Voimayksiköiden osalta myös pakojärjestelmän tuottamaa lämpöenergiaa hyödyntävä MGU-H-yksikkö toimii korkeassa ilmanalassa normaalia tehottomammin.
Autojen jäähdytykseen ohut ilma vaikuttaa niin, että jäähdyttäjän, ilmanottoaukkojen ja -kanavien läpi virtaa normaalia vähemmän ilmaa, joten esimerkiksi moottori ja jarrut käyvät herkästi normaalia kuumempina. Mitä suurempia ilmanottoaukoista ja -kanavista tehdään, sitä pahemmin auton aerodynamiikka kärsii ja ilmanvastus kasvaa. Näin ollen oikean tasapainon löytäminen on menestyksen kannalta ratkaisevaa.
