Sairaanhoitajat ansaitsisivat muita suuremmat palkankorotukset, mutta palkkavaateet siirtyisivät tuolloin pian myös muille palkoistaan neuvotteleville ryhmille. Näin tulkitsee eri ryhmien välistä ansiokehitystä takavuosilta Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) pääekonomisti Aki Kangasharju.
Aki Kangasharju tuo esiin, että kunta-alalla työntekijöiden suhteellinen ansiotaso parantui sen jälkeen, kun kokoomus kampanjoi kuvitteellisen Sari Sairaanhoitajan palkoilla.
STT:n Tilastokeskukselta pyytämä aineisto kuitenkin osoittaa, että viime vuosikymmenellä hoitajien ansiotaso on kehittynyt keskimäärin heikommin kuin kunta-alalla tai yksityisellä sektorilla laajemmin.
– Vaikka hoitajat ja kunta-ala saivat silloin Sari Sairaanhoitajan myötä isompia korotuksia, muut alat ottivat ne kiinni tulevina vuosina, Kangasharju tulkitsee aineistosta.
Lue myös: Superin hallitus alkaa valmistella joukkoirtisanoutumista
Keskimääräiset säännöllisen työajan ansiot kehittyivät sairaanhoitajilla viime vuosikymmenellä 12,5 prosenttia. Kuntasektorilla yleisemmin ansiot kehittyivät yli 15 prosenttia ja yksityisellä sektorilla lähes 20 prosenttia.
Säännöllisen työajan ansioissa näkyvät myös erilaiset haittavuorolisät, joista hoitajien palkat isoilta osin koostuvat. Vertailua vaikeuttaa muun muassa se, että sairaanhoitajien työ pysyy sairaanhoitajan työnä, mutta yleisemmissä vertailuryhmissä työtehtävät voivat muuttua. Yksityisellä sektorilla tai kunnissa huonommin palkattua työtä on voinut kadota.
Tilastokeskuksen toimittamasta aineistosta näkyvät kuitenkin ammatin pääluokan mukaan vakioidut säännöllisen ansion indeksit, jotta ne olisivat paremmin vertailukelpoisia yksittäisen ammattiryhmän eli sairaanhoitajien ansiokehityksen kanssa.
Paha jumi
Sairaanhoitajien palkat ovat iso puheenaihe, koska kuntatyöntekijöiden palkkaneuvottelut ovat äityneet pahaksi työmarkkinajumiksi. Viime viikolla tuli tieto siitä, että aikeissa on hoitajien joukkoirtisanoutuminen.
Hoitajien liitot Super ja Tehy ovat vaatineet, että tavanomaisten sopimuskorotusten päälle palkat nousisivat vuosittain 3,6 prosenttia viiden vuoden ajan.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat (KT) ei ole suostunut tähän, koska vaade koskisi myös kaikkia muita kuntatyöntekijöitä.
Arvioijasta riippuen vaatimusten hyväksyminen tuottaisi viiden vuoden päästä yli tai alle neljän miljardin euron vuosittaiset lisämenot julkiselle taloudelle.
Tällä hetkellä pahasti tulehtunutta pattitilannetta ratkoo sovittelulautakunta.
"Puuttuu solidaarisuutta"
Kangasharju tulkitsee Sari Sairaanhoitajan oppeja niin, että palkkakuoppaan joutuneiden ansioiden nostaminen lähemmäs muita on suomalaisessa järjestelmässä äärimmäisen vaikeaa. Hänen mukaansa liittojen välillä ei ole sellaista solidaarisuutta, mitä vaadittaisiin pienipalkkaisten alojen nostamiseen palkkakuopasta.
– Jos yhdelle annetaan korotus, ne leviävät joka paikkaan, hän sanoo.
Kangasharju sanoo pitävänsä yhteiskunnallisena epäkohtana sitä, miltä ammattikorkeakoulun käyneen insinöörin ja samantasoisesti koulutetun sairaanhoitajan palkat tällä hetkellä näyttävät.
– Sairaanhoitajan täytyy tehdä päivystyksiä ja yötöitä päästäkseen insinöörin tulotasoon. Onhan siinä semmoinen ihmetyksen aihe, että miksi se näin on, hän sanoo.Vuonna 2020 sairaanhoitajan säännöllisen työajan keskimääräiset ansiot olivat 3 211 euroa kuukaudessa ja kuntasektorilla keskimäärin 3 251 euroa.
Ruotsissa onnistuttiin nostamaan lähihoitajien ja opettajien palkkoja ilman dominoefektiäRuotsissa on takavuosina onnistuttu nostamaan lähihoitajien ja opettajien palkkoja ilman, että vastaavat palkankorotusvaatimukset levisivät muualle. Asiasta kertoo johtava tutkija Merja Kauhanen Laboresta eli entisestä Palkansaajien tutkimuslaitoksesta. Kauhanen allekirjoittaa sen, että palkkoja on hankala nostaa vain yksittäiseltä ammattiryhmältä. Hänen arvionsa mukaan hoitajien palkkojen korottaminen Suomessa voi aiheuttaa dominoefektin. – Esimerkiksi kuntasektorilla on muitakin tällaisia ammattiryhmiä, joissa on pienempipalkkaisia työntekijöitä, jotka varmaankin haluavat vastaavanlaisia korotuksia, hän sanoo. Kauhanen kuitenkin huomauttaa, että hoitajista on pulaa. Lisäksi Suomen väestörakenne tekee ongelmasta pitkäaikaisen. – Siinä mielessä voi ajatella, että jos jossain on työvoimapulaa, sen pitäisi näkyä myös palkkakehityksessä. Kauhanen sanoo, että aiemmin keskitetyissä ratkaisuissa saattoi olla matalapalkkaeriä, jotka nostivat pienipalkkaisimpien palkkaa. Nykyään Suomessakin toimii jossain määrin epävirallisesti ajattelu, jossa ulkomaiselle kilpailulle alttiit vientialat määrittelevät myös muille palkankorotustason, jota ei saisi ylittää. – Tällaisessa mallissa on vaikeampaa nostaa jonkin alan suhteellisia palkkoja, hän sanoo.Ruotsista löytyy joidenkin vuosien takaa esimerkki, jossa lähihoitajien palkkoja onnistuttiin nostamaan ilman vastaavien palkankorotusvaateiden leviämistä. Opettajien palkkoja puolestaan onnistuttiin Ruotsissa parantamaan poikkeuksellisesti valtion suoralla väliintulolla. Kauhasen mukaan palkkakuoppaan joutuneiden ryhmien suhteellisen aseman parantaminen vaatisi yhteisymmärrystä ja solidaarisuutta. Muussa tapauksessa käsissä on kierre, jossa myös muut esittävät samanlaisia vaatimuksia palkankorotuksista. |