Esperanton maailmankongressi on parhaillaan käynnissä Lahdessa. Tapahtumassa on koolla vajaa tuhat kansainvälisen kielen harrastajaa ja taitajaa 55 maasta. Yli 130 vuotta sitten esitelty keinotekoinen kieli elää yhä ja voi hyvin, sanovat koolla olevat kielenharrastajat.
Lahden kongressissa kokoontuu viikon ajan monen ikäisiä ihmisiä eripuolilta maailmaa ja erilaisista taustoista. Heitä kaikkia yhdistää ajatus helposti opittavasta universaalista ja puolueettomasta kielestä, joka yhdistäisi ihmiskunnan.
Kongressin ohjelmaan kuuluu puheita, esitelmiä, kielikursseja, paneelikeskusteluita, musiikkia, teatteria ja urheilua.
"Nyt se on suuri osa elämääni"
Nuori ruotsinsuomalainen Tatu Lehtilä kiinnostui esperantosta lukion viimeisenä vuonna. Hän opiskeli kielen perusteet yksinään internetistä.
Nyt hän opiskelee kieliä yliopistossa. 27-vuotiaan Lehtilän esperantoharrastus on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta. Nykyään hän on Tukholman Esperantoklubin puheenjohtaja.
– Olin kuullut, että esperanto on helposti opittava kieli. Halusin tietää, että onko se totta. Ei mulla silloin ollut mitään tarkempaa ajatusta, että mihin sitä käyttäisin. Halusin vain kokeilla sen oppimista, Lehtilä sanoo.
Lehtilän mukaan oppiminen sujuikin nopeasti. Hänen kiinnostuksena kieleen alkoi vain kasvaa, kun hän huomasi saavansa uusia kontakteja ja ystäviä harrastuksensa kautta. Nyt hän käyttää esperantoa kommunikointiin toisten harrastajien kanssa.
– Oppiminen meni nopeasti ja sain nopeasti yhteyttä esperanton puhujien kanssa. Sitten rupesin käyttämään sitä enemmän ja enemmän. Nyt esperanto on aika suuri osa elämääni, vaikka en sitä suunnitellutkaan.
Esperanto on rakenteeltaan säännöllinen ja siksi helppo oppia. Kielen sanasto perustuu suurelta osin romaanisiin kieliin, siis esimerkiksi ranskaan ja espanjaan, mutta sanastoa on lainattu myös muista kielistä kuten germaanisista ja slaavilaisista kielistä.
Lehtilän mukaan vaikeinta on ollut juuri uuden sanaston omaksuminen.
– Kuten kaikissa kielissä, sanavaraston laajentaminen on aina ongelma. Kieltä täytyy käyttää paljon, että oppii sellaisia sanoja kuten eläinten ja kasvien nimet, ellei niitä käytä paljon.
"Esperanto on kirjasto ja puutarha"
Suomen Esperantoliiton puheenjohtaja Tuomo Grundström oli suurinpiirtein saman ikäinen kuin Lehtilä esperantoon tutustuessaan. Hän opiskeli kielen yksin oppikirjoista.
– Erona oli vain se, että sinulla oli tietoverkko ja minulla oli kirja, Grundström sanoo ja virnistää Lehtilälle.
Grundströmkin kertoo saaneensa parhaat ystävävänsä esperanton parista.
– Lukuisimmat ja antoisimmat saamistani kansainvälisistä ystävyyksistä toimivat esperantoksi edelleen.
Grundström on eläkkeellä oleva erityisopettaja Raumalta. Hän on Lehtilän tapaan kiinnostunut kielistä yleisesti ja osaa useita kieliä. Esperantosta hän pitää kuitenkin eniten.
– On ranskat ja englannit ja saksat ja venäjät, mutta ne ovat kuten tehdas ja konttori. Esperanto taas elämässä on kirjasto ja puutarha, Grundström lausuu suorastaan lyyrisesti.
Myös Grundström on sitä mieltä, että esperanto on oleellisesti helpompi oppi kuin niin sanotut luonnolliset kielet.
– Säännöllisyytensa ja generatiivisen luovuutensa takia esperantoon pääsee kiinni paljon helpommin kuin kansallisiin kieliin, Grundström sanoo.
Muumit ja Kalevala esperantoksi
Esperantoa jollakin tasolla osaavia on maailmassa eri arvioista riippuen jopa miljoona ja sujuvasti puhujia noin sata tuhatta. Äidinkielenään esperantoa puhuvia lienee maailmassa noin tuhat. Tilastokeskuksen mukaan Suomessakin on yksi äidinkieleltään esperantonkielinen.
Vaikka esperanto kielenä onkin tarkoituksella luotu eli ”keinotekoinen” kieli, se on silti hyvin elävä. Asia käy hyvin selväksi kongressin kirjakaupassa. Kirjakaupassa on myynnissä tuhansia kirjoja, jotka edustavat kaikkia mahdollisia tyylejä. Mukana on niin romaneja, runoutta, tietokirjoja ja sarjakuvia. Esperanton kieltä käsitteleviä teoksia on tietysti paljon.
Esperantoksi julkaistaan koko ajan sekä käännettyä että uutta kirjallisuutta. Joukosta osuu silmiin myös suomalaisille tuttuja nimiä. ”Muminvalo” teos on tanskalaisen Eckhard Bickin käännös Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -teoksesta. Myynnissä on myös Johannes Linnankosken La kanto pri fajr-ruĝa floro. Kaikille kongressin osanottajille on taas jaettu Kalevala esperantoksi.
Kuuluisiin esperantontaitajiin kuuluvat muun muassa muusikko ja taitelija M.A. Numminen ja suursijoittaja George Soros.
Tohtori Toiveikas kehitti oman kielen
Esperanton julkaisi puolanjuutalainen silmälääkäri Ludwik Zamenhof vuonna 1887 Varsovassa. Hän oli kasvanut monikielisessä ympäristössä ja puhui itse äidinkilinään jiddisiä, puolaa ja venäjää. Lisäksi hän osasi muun muassa saksaa, ranskaa, englantia, hepreaa, latinaa ja kreikkaa.
Zamenhof oli vakuuttunut siitä, että maailmaan tarvittaisiin puolueeton kieli, jota kaikki osaisivat ja voisivat käyttää kommunikointiin toisenkielisten kanssa. Näin vähennettäisiin ristiriitoja maailmassa.
Zamenhofin ensimmäisenä ajatuksena oli herättää latina henkiin maailman yhteiskieleksi. Latinaa opeteltuaan hän totesi kielen aivan liian vaikeaksi suurten ihmisjoukkojen yhteiskieleksi. Niinpä hän kehtitteli esperanton ajatuksenaan luoda mahdollisimman helposti opittava ja täysin säännönmukainen kieli.
Zamenhof käytti kieltä julkaistessaan salanimeä ”Dokotoro Esperanto” eli ”Tohtori Toiveikas”. Julkaisemaansa kieltä hän kutsui tuolloin nimellä ”lingvo internacia” eli ”kansainvälinen kieli”. Hänen nimimerkkinsä tuli kuitenkin pian iskevämpänä koko kielen nimeksi.
Koko maailman väestöstä vain harvat osaavat kuitenkaan esperantoa Zamenhofin toiveesta huolimatta.
Esperanton suosiota selittää sen demokraattisuus
Ihmiset ovat luoneet historian aikana lukuisia keinotekoisia kieliä ajatuksenaan helpottaa kansainvälistä kommunikaatiota. Tällasia ovat esimerkiksi volapük, ido, novial ja interlingua. Ainoastaan esperanto on kuitenkin jäänyt elämään laajan harrastajajoukon kielenä. Keinotekoisista kielistä ainoastaan esperantolla on äidinkielisiä puhujia.
Grundström selittää esperanton menestystä muihin apukieliin nähden sillä, että sen kehitys on ollut hyvin epähierakkista. Hän vertaa Zamenhofia avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä Linuxin kehittäjään, suomalaiseen Linus Torvaldsiin.
– Torvalds on Zamenhofin henkinen sukulainen. Hän päästi Linuxin käsistään, luopui copyrighteistä ja heitti maailmalle sanoen: Tässä! Ottakaa tämä kehittääksenne.
Zamenhof teki Grundströmin mukaan juuri samalla tavalla julkaistessaan esperanton.
– Hän ei vaatinut johtoasemaa tai päätösvaltaa. Toiveikas Tohtori esitti toiveen, että tästä ehkä kehkeytyy jotain hyvää ja niin tapahtui, Grundström sanoi.
Esperanto on myös utopia
Monille esperanton oppimisessa myös syvempi kuin pelkkä helppous tai muut käytännöllinen asia.
– Rauhanajatus kiehtoo monia. Se, että on yhteinen kieli, joka on neutraali. Ajatus esperanton takana on, että sillä voitaisiin luoda rauhaisempaa, rauhanomaisempaa maailmaa, Lehtilä sanoo.
Onko esperanton tulevaisuudella sitä toivoa, jota Tohtori Toiveikas sille toivoi? Ainakin Grundström uskoo vahvasti kielen tulevaisuuteen. Hän painottaa, että perimmäinen ajatus kielen takana ei katoa.
– Esperanto on tänä vuonna 132 vuotta vanha ilmiö ja se on kaikki nämä sukupolvet elänyt. Esperantoa ei lopeta tai sammuta mikään. Kansainvälisen, puolueettoman, oikeasti yhteisen yhteiskielen ajatus ei kaadu, vaikka sitä kaataa koetettaisiin. Tällaisen ratkaisun, tällaisen ihanteen hakijoita tulee aina ajattelevien ihmisten joukosta.
Maailmankongressi on järjestetty Suomessa kolme kertaa aiemmin. Esperantistit olivat koolla Helsingissä vuonna 1922 ja 1969. Vuonna 1995 kokous järjestettiin Tampereella.
Lahden kogressi jatkuu lauantaihin asti.