Eroottinen novelli: Rakkauden kahleet

Herään nautinnon tunteeseen. Jokin pehmeä koskettaa kevyesti ihoa reisieni välistä, kutittaa. Vaistomaisesti liikautan kättäni koskettaakseni ihoani kohdasta, jossa kosketus tuntuu, mutta en saakaan kättäni liikkumaan.

Avaan silmäni, mutta en näe mitään. Jokin pehmeä kangas painautuu ripsiäni vasten, mutta näen vain mustaa. Valo heijastuu läpi vain epämääräisenä kajastuksena, mutta en erota mitään ääriviivoja.

Jos en olisi herännyt niin levollisesti, tunteeseen siitä että joku haluaa tuottaa minulle nautintoa, olisin varmasti säikähtänyt, mutta nyt mieleni täyttää uteliaisuus. Kuiskaan mieheni nimeä, jotenkin tilanne vaatii hiljaisuutta. Kukaan ei kuitenkaan vastaa.

Yritän liikkua, mutta sekä jalkani että käteni tuntuvat olevan kiinni. Käteni on vedetty taakse ja jalkani ovat melko levällään. Yhtäkkiä tajuan: minut on sidottu sänkyyn! Hymyilyttää. Olen kertonut miehelleni tästä fantasiastani - nyt hän on varmaan päättänyt toteuttaa sen. Odotan henkeä pidättäen, mitä tuleman pitää...

Tunnen sängyn heilahtavan ja käännän päätäni liikkeen suuntaan: "Kulta, tämä on jännittävää! Mitä mulle nyt tapahtuu?" Käsi painautuu huulilleni, tuntuu kuin siinä olisi pehmeä nahkahansikas, ja terävä suhahdus "Shhhhhhh!" kertoo siitä, että puhuminen on kiellettyä. Olemme leikkineet erilaisia roolileikkejä, ja otan osani riemumielin vastaan. Siis ei kysymyksiä, sopii minulle!

Kädet irrottavat siteet jaloistani. Hetkeksi mielessäni ailahtaa pettymys - tässäkö tämä vain olikin? Mutta sitten jalkojeni päällä tuntuu raskas paino. Joku istuu päälläni niin, etten pääse liikkumaan vieläkään. Kaulaani kiedotaan jotain, joka tuntuu tiukalta, mutta ei satu. Kylmä metalli hipaisee paljasta vatsaani. Tajuan sekä sen, että olen aivan alaston että sen, että kaulaani on laitettu jonkinlainen talutushihna. Pelonsekainen jännitys hulvahtaa läpi kehoni. Wow... uskallankohan katsoa tämän leikin loppuun asti?

Käteni päästetään vapaaksi, niihin tartutaan ja vetäisy kaulahihnasta kertoo, että minun täytyy nousta. "Hei, kulta, voisit sä edes..." aloitan, mutta hansikoitu käsi lennähtää nopeasti suulleni, eikä irtoa ennen kuin nyökkään päätäni alistuneena. Hyvä on. Olen hiljaa. Käsi irtoaa ja pehmeät huulet painautuvat kiitokseksi huulilleni. Saan suudelman joka on täynnä lempeyttä ja rakkautta. Haluni herää uudelleen.

Käteni kiinnitetään selkäni taakse, ympärilleni kiedotaan jotakin pehmeää, ja minut talutetaan keskelle huonetta. Hetken aikaa on aivan hiljaista. Ovi kuuluu avautuvan ja joku kävelee lähelleni. Hartioillani ollut kangas poistetaan ja joku tarttuu hartioistani kiinni ja kääntää minut hitaasti ympäri. Näissäkin käsissä on hansikkaat, mutta niiden pinta on erilainen... ei kai huoneeseen ole tullut joku muu? Hätkähdän, ja kavahdan kehoani tutkivia käsiä, mutta kaulassani oleva hihna pakottaa minut takaisin. Puna alkaa kohota poskilleni ja aion juuri protestoida, kun mieheni vetää minut syliinsä lämpimään halaukseen - tämän kehon minä tunnen, ei hätää!

Hänen kätensä sivelee poskeani, viivähtää hetken hellien, kuin lupaa pyytäen - ja seuraavaksi suuni täyttää liina, joka sidotaan tiukasti niskaani. Enää en voisi protestoida, vaikka haluaisinkin.

Minut talutetaan pois huoneesta. Tutut huoneet menettävät turvallisuutensa, kun en näe mitään. Minun on vain luotettava käsiin, jotka ohjaavat minua. En tunne pelkoa, mutta jännitys on kihelmöivää. Mielikuvitukseni laukkaa vilkkaana ja kaikki muut aistini terävöityvät näköaistin ollessa poissa.

Paljaiden jalkojeni alla tunnen pehmeän villamaton. Minut on siis tuotu olohuoneeseen. Kuulen takassa puiden rätinän ja hymyilen mielessäni. Kyllä hänen on täytynyt nähdä vaivaa tätä varten, kun tulikin on takkaan tehty. Mitähän kello mahtaa olla? Kuinka kauan olen nukkunut?

Minua vedetään kaulahihnasta hitaasti alaspäin ja kädet ympärilläni työntävät minua kohti lattiaa. Oivallan, että minun halutaan polvistuvan, ja teen sen. Jalkojeni eteen työnnetään jotain pehmeää, käteni irrotetaan hetkeksi ja ravistan niitä saadakseni veren kiertämään kunnolla. Ihana vapaus! Mutta sitä kestää vain hetken, kun kahleet kilahtavat taas. Nyt käteni vain vedetään eteenpäin, ylös. Menetän tasapainoni ja kellahdan eteenpäin. Hetkeksi säikähdän, mutta sitten tajuan, että tämä oli tarkoituskin. Eteeni on työnnetty nahkainen jalkatuki ja voin nojata vatsani sitä vasten.

Jalkoihini tartutaan ja ne levitetään jollakin tangolla. En pysty hievahtamaankaan. Mietin mielessäni, että mahdan olla aikamoinen näky: alastomana polvillani lattialla, kädet kiinnitettyinä etuviistoon, nojaten vatsaani pehmeää pallia vasten, jalat levällään ja takapuoli pystyssä.

Askelet häviävät ja jään taas yksin, mutta sitten kuulen oven avautuvan. Mieheni sanoo jotakin, jollekin, ja häpeän puna tulvahtaa poskilleni! Apua! Kukaan ei saa nähdä minua näin! Mutta mihinkään en pääse! Askeleet palaavat takaisin. Onko niitä yhdet? Mieheni ääni sanoo: "Katso nyt, miten kaunis vaimo minulla on!" Joku kävelee vierelleni, kädet hyväilevät kehoani kaikkialta. Kaksi kättä... kaksi erilaista kättä!!!

Sitten kuuden äänen: "Klik". Askeleet siirtyvät toiselle puolelle ja taas: "Klik"!

Aivoni raksuttavat kuumeisesti ja sitten tajuan: "Kamera!!!"

Tuntuu siltä, kuin koko maailma olisi katsomassa alastomuuttani ja avuttomuuttani. Olen häpeissäni ja raivoissani... Ja niin kiihottunut, etten koskaan aiemmin!

Jälkikäteen, kun kehoni on käynyt läpi täydellisen valloituksen, kun kaikki aukkoni on tutkittu ja täytetty, yhtä aikaa ja erikseen, kaikin mahdollisin tavoin, kun olen lakannut kysymästä kuka näkee ja kuka tekee, kun lihaksiani särkee ja reiteni vapisevat väsymyksestä, kuulen askelten loittonevan, oven sulkeutuvan ja mieheni tulee luokseni, yksin.

Hän irrottaa siteeni, taluttaa vuoteeseen ja hieroo hellästi kipeytyneet jäseneni taas pehmeiksi ja rakastelee kanssani vielä kerran. Ilman siteitä, ilman kahleita ja kertoo, miten ylpeä ja onnellinen hän on minusta. Nukahdan väsyneenä, mutta onnellisena.

Aamulla kun herään, hän on jo lähtenyt töihin. Istun kahvipöydässä ja mietin, mitä oikeastaan tapahtui. Oliko mieheni niin taitava, että sai minut uskomaan, että miehiä oli muitakin? Vaihtoiko hän vain hansikkaita ja teeskenteli keskustelevansa toisten kanssa? Ottiko joku kuvia ja kuka katselisi niitä?

Naurahdan, tyhjennän kahvikuppini, huuhtaisen sen ja laitan astiakaappiin kuivumaan. Mitä sitten? Sehän oli vain fantasiaa? Aika mennä suihkuun ja sitten taas töihin. Tästä onkin tulossa hyvä päivä!

Ladylove

Tule erotiikkaostoksille Helmi-kauppaan!

Kuvat: Shutterstock, Colourbox

Lue myös:

    Uusimmat