Erkki Liikanen nimeää 1950-luvun suosikkihetkikseen muun muassa tukkinipun päällä ongella napatut ahvenet, ensimmäisen laulukilpailuvoittonsa ja olympiavuonna nautitun Coca-Colan.
Kun Erkki Liikaselta kysyy hänen suosikkihetkiään 1950- ja 1960-luvuilta, miehelle iskee runsaudenpula.
– Niin paljon hienoja hetkiä, ei oikein tule mieleen nimitettyinä asioita, mies pohtii.
Miehen suosikkihetket 1950- ja 1960-luvuilla liittyvät urheiluun ja musiikkiin, joista kumpikin on hänen sydäntään lähellä.
Lapsena ja nuorena tykkäsin kalastaa, se oli hieno hetki kun pääsi tukkinippujen päälle istumaan. Sieltä sai ahvenia, joskus hauen, kerran ankeriaankin sain ongella. Oli aika nastoja ne kesät lapsena.
Ne olivat hyvin paljon itse tehtyjä riemuja: jos jotain alkoi harrastaa, niin joku vehje aina puuttui. Piti isompien vehkeestä pienentää tai luovasti soveltaa käsillä olevaa, että sai tehtyä harrastusvehkeet.
Ensimmäinen Coca-Cola, se tuli olympiavuonna (1952). Sitä katseli, että mitähän tommonen on, ja kun sai maistaa, niin tuntui omituiselta, hienolta. Sai Cokista! Lapsen elämykset, kai se on kaikilla lapsilla sama: kun tulee uusi asia, niin se on hienoa.
Tuntematon Sotilas. Kun sai sen nuorena killinä heti vanhemmilta käsistä riistettyä, niin oli mieletön elämys lukea se kirja.
Kalle Kustaa Korkki oli hieno radio-ohjelma, ja Lauantain toivotut levyt. Musiikin suhteen oli hienoa, kun sieltä kuuli kaikenlaista musiikkia ja oppi pitämään esimerkiksi klassisesta jazzin lisäksi.
Silloin kun olin nuori, niin kuuli paljon vähemmän musiikkia. Radiossakin oli vain kaksi kanavaa, rinnakkaiskanava ja varsinainen kanava. Ulkomailta yöllä kuunneltiin musiikkia, haettiin sitä sieltä Euroopan yöradioista.
Tietenkin eka laulukilpailun voitto. Kansakoulujen välisen kilpailun voitin Kotkassa. Sitten 1954 voitimme kisällilaulukilpailun, Kotkan Hietasen alaosaston joukkue voitti Jyväskylässä. Ykköspaikka tuli!
Kun kuulin ensimmäisen rumpusoolon: (jazzrumpali) Louie Bellsonin soolo, levyltä sen tietenkin kuulin. Se oli huikea elämys. 15-vuotiaana olin itsekin jo soittaja sitten, ja pääsin ekalle keikalle.
Ja kun jazzpianisti Count Basien konserttien jälkeen jameissa sai soittaa mustien jazz-muusikoiden kanssa rumpua, se oli hienoa.
Erik Lindströmin orkesteriin pääseminen (1960-luvulla) on hieno muisto. Kun pääsi Kotkasta pääkaupunkiseudun bändiin, se oli hieno hommeli!
Silloin oli paljon hienoja hiihtokilpailuja. Hiihtäjä Veikko Hakulinen voitti, oli (Pekka) Tiilikaisen selostukset ja kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja Mäntyrannan Eero. Lasse Virénin kultamitalijuoksu oli kova juttu.
Kaikki Syksyn Sävel -kilpailut olivat kivoja.
Vuonna 1966 oli Johnny Show, jossa Markku Veijalainen oli juontajana. Se oli eka isompi pop-kiertue. Silloin ei ollut varsinaista nuorisomusiikkia, tämä oli erilaista tämä popmusiikki. Meillä oli (Eljon) Johnny Liebkind, Koivistolaiset gogo-tyttönä ja meidän bändi, ja painettiin ympäri Suomea.
Silloin oli myös Danny -show. Danny oli käynyt Las Vegasissa hakemassa sapluunat, että miten kunnon show tehdään. Danny teki suuremman maailman pioneerityötä. Oli Suomessa tietenkin ennenkin kovia nimiä käynyt, mutta ei sillä puolella. Oli ollut Renegadesit, joka oli erittäin suosittu täällä, mutta ei kai muualla maailmassa.
Studio55/Maria Aarnio