Enter neuvoo: Kotimikron äänentoisto kuntoon

PC-pakettien markkinoinnissa olennaisimmat kuluttajan houkuttelemiseen käytetyt ominaisuudet ovat hinta sekä mahdollisimman vaikuttavat teholukemat. Myös kirjoittavat CD- ja DVD-asemat ovat nykyisin myyntivaltti, mutta muut vakiovarusteet jäävät myyntimiesten hehkutuksissa pahasti paitsioon. Monitorien osalta tilanne on viime vuosina hiukan parantunut, sillä monissa konepaketeissa ei enää seuraa mukana oletusarvoisesti halpaa ja heikkolaatuista näyttöä, vaan ostajan annetaan itse valita sopiva laite laajasta valikoimasta.

Äänentoiston kannalta tilanne on sen sijaan muuttunut lähinnä huonompaan suuntaan. Useimmissa uusissa PC:issä ei ole lainkaan erillistä äänikorttia, vaan äänen tuottamisesta huolehtii koneen emolevylle integroitu äänipiiri, jonka laatu voi olla mitä tahansa kohtuullisesta ala-arvoiseen.

Valitettavan usein äänipiiriä ei ole suojattu riittävästi muiden tietokoneen komponenttien aiheuttamilta häiriöiltä, vaan esimerkiksi kiintolevyltä tietoa luettaessa, valikoita näytöllä avattaessa tai vaikka vain kursoria liikutettaessa äänessä esiintyy korvin kuultavia rätinöitä, sirinöitä ja poksahduksia. Elokuvien katselu saati musiikin kuuntelu tällaisella tietokoneella voi olla korvia rassaava kokemus.

Ainakaan parempi tilanne ei ole myöskään PC-pakettien mukana toimitettavissa kaiuttimissa. Enterin testilaboratorioon ei lehden toiminnan aikana ole vielä saapunut ensimmäistäkään PC-pakettia, jonka mukana seuranneita kaiuttimia olisi voinut kehua muusta kuin korkeintaan pöytätilaa säästävästä pienestä koosta.

Kaiuttimet ovat yleensä selvästi PC-paketin heikoin lenkki, sillä mitkään muut laitteiston komponentit eivät suoriudu tehtävistään niin tasaisen huonosti kuin ne. Prosessorit murskaavat numeroita hirmuisella nopeudella päivästä toiseen ilman ainuttakaan virhettä, kiintolevyille tallennettu data säilyy vuosikausia, polttavat CD-asemat tuottavat toimivia levyjä kerta toisensa jälkeen ja jopa käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen luotettavuus on viime aikoina ollut paranemaan päin.

Jopa tietokoneen tuottaman äänisignaalin laadun saa varsin hyväksi sijoittamalla muutaman kympin perustason äänikorttiin, mutta kun normaaleista PC:n kaiuttimista yrittää kuunnella musiikkia, tervehtii käyttäjää yleensä rahiseva, honottava, särähtelevä tai puuroutunut kakofonia, joka saisi teoksen suurella tunteella tulkinneen artistin tai sen ääniasua studiossa lukemattomia yön tunteja hienosäätäneen miksaajan luultavasti purskahtamaan itkuun. Asiaintila on erityisen ikävä siksi, että musiikin kuuntelu PC:llä on yhä suositumpaa ajanvietettä.

Musiikin kuuntelun lisäksi tietokoneella katsotaan monesti myös DVD-elokuvia ja pelataan pelejä. Sekä elokuvien että monien pelien ääniraidat ovat nykyään rakennettu suurella rahalla ja vaivalla, ja suurin osa niistä valuu täysin hukkaan kehnolaatuisella äänentoistolla. Elokuva- ja peliäänet asettavat kaiuttimille melko lailla erilaisia vaatimuksia kuin musiikkitoisto, sillä kunnolliseen surround-toistoon käytetään yleisimmin kuutta kaiutinta: etukaiuttimia, joiden kautta normaali stereoääni ja suurin osa elokuvaäänistäkin toistuu, keskikaiutinta puheelle, takakaiuttimia tilaäänille ja subwooferia matalille, suunnasta riippumattomille bassotaajuuksille.

Myös verkosta ladattujen, esimerkiksi DivX pakattujen videotiedostojen katselu on jatkuvasti suositumpi ajanviete. Toisin kuin DVD-elokuvat, verkosta imuroidut videopätkät eivät yleensä hyödy surround-äänentoistosta, sillä niiden audioraita on lähes aina stereomuotoinen. Mikäli PC on kytketty kotiteatterivahvistimeen, saattaa vahvistin tosin pystyä toistamaan stereoäänen sisään monissa elokuvissa ja joissakin TV-ohjelmissa koodattua Dolby Surround ääntä. Iäkästä ja laadultaan heikkoa, analogista Dolby Surround -tekniikkaa ei pidä sekoittaa DVD-levyissä käytettyyn aitoon Dolby Digital digitaalimonikanavaääneen.

PC:n emolevylle integroidun äänipiirin laatu selviää luonnollisesti parhaiten kuuntelemalla. Mikäli käytettävissä ei ole hyvälaatuisia kaiuttimia, ovat kuulokkeet hyvä apu mahdollisen äänikortin tarpeen määrittelemiseen. Mikäli kuulokkeista kuuluu esimerkiksi tietoa kiintolevyltä ladatessa tai ikkunoita näytöllä liikutettaessa häiriöääniä, tai mikäli esimerkiksi CD-levyltä soitettava musiikki kuulostaa epämiellyttävän puuroiselta, on erillinen äänikortti kannattava hankinta etenkin, jos PC:n ohelle on tarkoitus ostaa hyvälaatuiset kaiuttimet.

Äänikorttien markkinoilla ehdoton markkinajohtaja on korteissaan Sound Blaster tuotemerkkiä käyttävä Creative. Muita kuluttajille suunnattuja äänikortteja myyvät etupäässä Hercules-merkkiä hyödyntävä Guillemot, Philips sekä Terratec.

Valmistajien mallistot ovat melko samanlaisia, eli ne sisältävät sekä edullisia peruskortteja että arvokkaampia, useimmiten joko PC:n massamuistipaikkaan asennettavan tai kotelon ulkopuolisen liitäntäyksikön sisältäviä malleja. Kaikki valmistajat Philipsiä lukuun ottamatta ovat myös Creativen vanavedessä ehtineet tuoda markkinoille 7.1 kanavaisen kortin, joiden kanssa on mahdollista käyttää uusia, peräti kahdeksan kaiutinta käsittäviä kaiutinpaketteja.

Toistaiseksi kahdeksasta kaiuttimesta on iloa korkeintaan peleissä, sillä suurin osa DVD-levyjen ääniraidoista on Dolby Digital 5.1 -standardin tai samoin kuusikanavaisen DTS-standardin mukaisia. Jotkin uudemmat levyt sisältävät 6.1-kanavaisen Dolby Digital EX äänen, mutta kahdeksankanavaista elokuvaääntä saadaan vielä jonkin aikaa odottaa. 7.1-kanavaisuus on siis äänikortissa tällä hetkellä kaikkea muuta kuin välttämätön ominaisuus. 5.1-kanavainen kortti riittää hyvin kaikkien paitsi aivan innokkaimpien harrastajien tarpeisiin, ja mikäli tietokoneella ei ole tarkoitus katsella elokuvia tai pelata aktiivisesti toimintapelejä vaan kuunnella musiikkia, ei monikanavaäänellä tarvitse vaivata päätään lainkaan.

Laadultaan selvästi emolevylle integroitua äänipiiriä paremman, 5.1-kanavaisen äänikortin saa omakseen jopa alle 30 eurolla. Tällaisen kortin ominaisuudet riittävät hyvin normaaliin musiikki-, peli- ja elokuvakäyttöön. Maksamalla äänikortista enemmän on mahdollista saada lisää kanavia, enemmän liitäntöjä, kattavampia ohjelmistoja esimerkiksi musiikin soittamiseen, järjestelyyn ja jopa sen itse tekemiseen. Myös kalliimpien korttien äänenlaatu on yleensä parempi kuin halvempien, mutta erot ovat kuultavissa vasta suhteellisen hyvälaatuisilla kaiuttimilla tai kuulokkeilla.

Useimpien PC-kaiutinpakettien kanssa käytettäväksi mikä tahansa erillinen äänikortti on riittävän hyvälaatuinen. Myöskään kannettavan tietokoneen omistajan ei tarvitse tyytyä mahdollisesti hyvinkin kehnoon äänipiiriin, sillä markkinoilla on sisäisten, PCI-väylään asennettavien äänikorttien lisäksi myös ulkoisia, USB-väylään kytkettäviä äänilaitteita, kuten Creativen musiikin kuunteluun tarkoitettu Sound Blaster MP3+ ja huippuominaisuudet sisältävä Audigy 2 NX.

Ulkoiset laitteet sopivat myös ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät halua asentaa koneeseensa sisäisiä komponentteja. Äänikortin asennus on tosin erittäin yksinkertainen toimenpide, sillä kortti tarvitsee vain painaa paikoilleen PCI-paikkaan ja kiinnitys varmistaa ruuvilla - mitään muuta ei yleensä vaadita.

KLIKKAA TÄSTÄ - ja lue lisää Enterin uudesta numerosta.