Energiatodistus omakotitalossa – tärkeä vai turha paperi?

Energiatodistus tuli vuoden 2009 alussa pakolliseksi kaikkiin yli kuuden asunnon kiinteistöihin. Omakotitaloja tämä ei siis koske, mutta asukkaan olisi siitä huolimatta hyvä tietää, mihin energialuokkaan oma talo kuuluu ja missä asioissa pystyttäisiin tekemään parannuksia sen nostamiseksi. Todistus on myös myyntitilanteessa jonkinlainen etu, koska tuleva ostaja saa siitä tiedon talon energialuokasta.

– Alle kuuden asunnon kiinteistöön energiatodistus tehdään aina laskennallisesti. Se on siis teoreettinen, sanoo kiinteistöpäällikkö Jukka Oikari Eners-Seuranta Oy:stä.

– Siinä otetaan huomioon kiinteistön ulkovaipan ja ikkunoiden pinta-ala sekä ovien, yläpohjan ja lämmityslaitteiden tehot. Tuloksena saadaan teoreettinen energiatehokkuusluku, jonka mukaan kohde sijoitetaan energiatehokkuusluokkaan.

Tätä tarkemman tiedon saa seuraamalla kiinteistön kulutustietoja ja tarkistamalla ikkunat ja julkisivut esimerkiksi lämpökameralla. Se paljastaa lämpövuodot ja sen ovatko ikkunat ja ovet tiiviit. Näin saadaan paremmin paljastettua ne yksityiskohdat, joita parantamalla kiinteistössä saadaan aikaan energiansäästöä.

Laskennallisen energiatodistuksen tekemiseen tarvitaan piirustukset.

– Pääpiirustukset yleensä riittävät, Oikari sanoo.

– Kuvista löytyvät tiedot ovista ja ikkunoista. Kiinteistön tekniset tiedot on myös selvitettävä. Lvi-piirustuksista nähdään, minkälaiset laitteet talossa on - onko sähkö- vai öljylämmitys vaiko kaukolämpö.

Energialuokkaan vaikuttavat monet asiat

Kun nämä oleelliset tiedot on selvitetty, ne syötetään ohjelmaan, jonka avulla todistus pystytään luomaan.

– Laskelman voi tehdä käsinkin, mutta se on silloin hyvin työlästä, Oikari huomauttaa.

A-energialuokan talossa yläpohjassa pitäisi olla noin 450 mm villaa, alapohjassa 200 mm styroksia ja seinissä 400 - 450 mm villaa.

Energialuokkaan vaikuttavat tuntuvasti myös maalämpöpumppu, ilmalämpöpumppu ja hyvä ilmanvaihtokoje lämmön talteenotolla.

A-energialuokkaan kuuluvat esimerkiksi nykyiset passiivienergiatalot.

B-luokan talossa tulee olla villaa yläpohjassa 450 mm, alapohjassa 150 mm ja seinissä noin 250 mm.

C- ja D-luokan todistuksen saa nykyisten rakennusmääräysten mukaisella rakentamisella, E- ja F-luokkaan kuuluvat tyypillisesti 1960 ja -70 -lukujen talot, varsinkin jos niissä on suora sähkölämmitys, painovoimainen ilmanvaihto tai koneellinen poistoilma ilman lämmön talteenottoa.

G-luokkaan kuuluvat sitten vanhat talot, joissa on vanhat eristeet sekä sellaiset talot, joihin ei ole saatavissa talon piirustuksia.

Energialuokkaa voi nostaa tietyissä rajoissa. Oikari esittelee mitattavana olevaa kohdetta, jonka luokitukseksi saatiin C.

– Yläpohjan eristystä voitaisiin parantaa lisäämällä sinne hiukan villaa, Oikari puntaroi.

– Yksilehtiset ulko-ovet voidaan vaihtaa sellaisiksi, joissa on myös sisäovi - mutta se on usein rakenteellisesti aika hankalaa. 1950- tai 60-luvun taloissa luokkaa voi monessa tapauksessa nostaa ihan eristystä parantamalla.

Energiatodistuksen voi tilata pätevöityneeltä energiatodistuksen laatijalta. Laskennallinen todistus maksaa noin 300 - 500 euroa, tarkempi selvitys jossa talo kuvataan lämpökameralla ja tutkitaan yläpohja, liikkuu arviolta 500 - 1000 euron tuntumassa.

Lisätietoja:

Luettelo päteviksi todetuista energiatodistuksen antajista

Fise Oy

www.fise.fi

Lue myös:

    Uusimmat