Elvis Costello on eräs popmusiikin tuotteliaimpia lauluntekijöitä. Pori Jazzin vetonaulana viikonloppuna esiintynyt britti kuitenkin tunnustaa, että hänen lauluissaan ei ole sanomaa.
-Kappaleeni ovat vain tarinoita. Ei niissä ole mitään sanomaa, vuodesta 1977 popin kaapin päällä killunut lahjakkuus korostaa. Virkamiehen näköinen rillipää on kuitenkin aina löytänyt musiikkiinsa uusia lähestymistapoja. Merkittävä apu tässä on ollut Elviksen ennakkoluuloton seikkailu kaikenlaisten musiikinlajien parissa.
Mies teki läpimurtonsa punk-popin menestyjänä osana uutta aaltoa, mutta sittemmin britti-Elvari on kunnostautunut muun muassa kantrin ja jopa jazzahtavien sävyjen tulkkina.
-Kuulin jo lapsena jazz-levyjä, mutta esimerkiksi Charlie Mingusin musiikin olen löytänyt vasta myöhemmin. Myönnettäköön kuitenkin, että Mingus Big Bandin kanssa levyttämään ajauduin vahingossa. Vähemmän yllättävä yhteistyökumppani Costellolle on ollut takavuosien jenkkipopin kultasormi Burt Bacharach. Säveltäjäkaksikko puhalsi yhteen hiileen kiitetyllä pitkäsoitolla Painted From The Memory. Kun Elviksen toimenkuvaan lisätään vielä kokeellinen jousikvartetti, sinfoniaorkesteri, yhteistyö oopperalaulajan kanssa sekä toisaalta ex-Beatle Paul McCartney, artistia voi hyvällä syyllä luonnehtia sävelten kameleontiksi.
Ei oikotietä luovuuteen
Elvis Costellon laulukirja sisältää jo satoja levytettyjä kappaleita. Mies kuitenkin korostaa että vaikka kokemusta laulunteosta karttuu, luominen ei sinänsä muutu entistä helpommaksi.
-Tekniikkaa ja joitakin rakenteita kyllä oppii hyödyntämään, mutta toisaalta vaadin itseltäni entistä enemmän. Elikkä rima nousee kokemuksen karttuessa. Elvis siis joutuu alati raastamaan ohenevaa kuontaloaan laulunteossa. Oikotietä luovuuteen ei ole.