Elvis Costello on eräs popmusiikin tuotteliaimpia lauluntekijöitä. Pori Jazzin vetonaulana viikonloppuna esiintynyt britti kuitenkin tunnustaa, että hänen lauluissaan ei ole sanomaa.
-Kappaleeni ovat vain tarinoita. Ei niissä ole mitään sanomaa, vuodesta 1977 popin kaapin päällä killunut lahjakkuus korostaa. Virkamiehen näköinen rillipää on kuitenkin aina löytänyt musiikkiinsa uusia lähestymistapoja. Merkittävä apu tässä on ollut Elviksen ennakkoluuloton seikkailu kaikenlaisten musiikinlajien parissa.
Mies teki läpimurtonsa punk-popin menestyjänä osana uutta aaltoa, mutta sittemmin britti-Elvari on kunnostautunut muun muassa kantrin ja jopa jazzahtavien sävyjen tulkkina.
-Kuulin jo lapsena jazz-levyjä, mutta esimerkiksi Charlie Mingusin musiikin olen löytänyt vasta myöhemmin. Myönnettäköön kuitenkin, että Mingus Big Bandin kanssa levyttämään ajauduin vahingossa. Vähemmän yllättävä yhteistyökumppani Costellolle on ollut takavuosien jenkkipopin kultasormi Burt Bacharach. Säveltäjäkaksikko puhalsi yhteen hiileen kiitetyllä pitkäsoitolla Painted From The Memory. Kun Elviksen toimenkuvaan lisätään vielä kokeellinen jousikvartetti, sinfoniaorkesteri, yhteistyö oopperalaulajan kanssa sekä toisaalta ex-Beatle Paul McCartney, artistia voi hyvällä syyllä luonnehtia sävelten kameleontiksi.
Ei oikotietä luovuuteen
Elvis Costellon laulukirja sisältää jo satoja levytettyjä kappaleita. Mies kuitenkin korostaa että vaikka kokemusta laulunteosta karttuu, luominen ei sinänsä muutu entistä helpommaksi.
-Tekniikkaa ja joitakin rakenteita kyllä oppii hyödyntämään, mutta toisaalta vaadin itseltäni entistä enemmän. Elikkä rima nousee kokemuksen karttuessa. Elvis siis joutuu alati raastamaan ohenevaa kuontaloaan laulunteossa. Oikotietä luovuuteen ei ole.
-Myös musiikin muoto muuttuu koko ajan. Täytyy vain yrittää olla putoamatta kyydistä, monessakin mielessä, tähti aprikoi. Kun Elvikseltä tiukkaa hänen omaa suosikkisävelmäänsä tuotannostaan, muusikko ei ensin halua lähteä nimeämään lemmikkiään.
-Oma suosikkini vaihtelee tunnelman mukaan. Mikäkö se on tällä hetkellä? No, juuri nyt se voisi ehkä olla Call It Unexpected, paksussa karvahatussa Pori Jazzin backstagella hikoillut ekstrovertti arvioi.
Sir Elvis -titteli olisi kauhistus
Elvis Costellon ura alkaa yltää mittoihin, joista Britanniassa tätä nykyä palkitaan aateliarvolla. Hän ei silti osaa kuvitella itseään Sir Elviksen tittelin kantajana. Jo pelkkä ajatus moisesta saa muusikon selvästi kavahtamaan.
-Minähän sitä paitsi asun nykyisin Irlannin tasavallassa. Ei minua varmaankaan haluta aateloida! Osittain tuohon suuntaan vaikuttanee myös se, että ainakin Costellon seuraava hengentuote kuulostaa perin epäkaupalliselta. Deutsche Gramophon julkaisee Elviksen 60-henkisellä orkesterille kirjoittaman albumin, jonka maestro teki balettiryhmän tarpeisiin. Levy on kokonaan instrumentaalimusiikkia.
Pori Jazzissa Elvari esitteli kuitenkin helpommin avautuvaa sävelkieltään. Tuoreen When I Was Cruel -pitkäsoiton ohella artistin repertuaari kattoi Porissa lukuisia vanhoja hittejä linjalta Oliver's Army, Pump It Up, Watching The Detectives sekä What's So Funny Bout Peace, Love and Understanding.
(STT)