USA, 2001. Ohjaus: Luke Greenfield. Käsikirjoitus: Tom Brady, Rob Schneider. Kuvaus: Lyons Collister. Leikkaus: Jeff Gourson, Peck Prior. Tuotanto: Barry Bernardi, Carr D Angelo, Todd Garner. Pääosissa: Rob Schneider, Colleen Haskell. Kesto: 84 min.
Rob Schneider on Saturday Night Live -kumppaninsa Adam Sandlerin kanssa omistautunut lajityypille, jota parhaiten luonnehtii termi idiotismi, vessahuumorin ja päättömän fyysisen kohelluksen yhdistelmä. Sandler on Elukan apulaistuottaja, ja vilahtaa myös elokuvassa pikkuroolissa. Lopputulos on niin kammottava, että Elukka valikoituu välittömästi törttöilykomedioiden pohjanoteerausten sarjaan.
Schneider näyttelee Marvinia, luusereitten luuseria, joka tekee kaikkensa voidakseen seurata edesmenneen poliisi-isänsä jalanjälkiä. Mutta raameiltaan hintelälle ja muutenkin tyhmänsorttiselle hemmolle eivät poliisiopiston ovet aukene helposti - varsinkaan kun tällä on kovan paikan edessä tapana kusta housuihinsa. Vakava auto-onnettomuus muuttaa kuitenkin kaiken: Marvin herää onnettomuuspaikalta konkreettisesti uutena miehenä. Uusien voimien ja herkistyneiden aistien muokkaajana ei kuitenkaan ole tv:stä tilattu ihmeliemi eli mäyränmaito vaan kajahtanut tiedemies, joka on kasannut palasiksi hajonneen Marvinin entistä ehommaksi käyttäen apuna eri eläinten ruumiinosia. Loputon eläimellinen törttöily voi siis alkaa.
Elukan huumori ei naurata hitustakaan edes camp-mielessä vaan on sanalla sanoen vastenmielistä. Elokuva yrittää innokkaasti huvittaa katsojiaan viittauksilla Marvinin seksuaalisista mieltymyksistä eläimiin ja tämän vaistonvaraisesta reviirin merkitsemisestä kuseskelemalla ympäriinsä. Haparoiva suhde hemaisevaan luontoaktivistiin Riannaan rakennetaan juipin yrityksillä hillitä hänen karkaamaan päässeitä animaalisia vaistojaan. Koska entinen nössö on muuttunut aisteiltaan hämmennystä herättävän tarkaksi, hän kykenee haistamaan mm. peräsuoleen ahdetut huumeet. Tästä anaaliosastosta käsikirjoittajat ovat jaksaneet repiä vitsejä, joiden kehnous lähinnä nolostuttaa. Ainoa kehityskelpoinen teema olisi ollut elokuvan mustaihoisen miehen ärtymys siitä, miten mustille sallitaan mitä vain heidän ihonvärinsä vuoksi. Ilmiötä mies kutsuu käänteiseksi rasismiksi. Tämäkin potentiaalisten vitsien aihe on onnistuttu lahjakkaasti tallaamaan loputtomien typeryyksien alle.