Elokuvaa koko Lindmanin elämä

Lehtomainen lujuus oli tarpeen pari vuotta sitten, kun Lindman oli ohjaamassa suurelokuvaansa Tali-Ihantala 1944. Savotta jäi sairauden vuoksi kesken, ja filmin leikkaaja sai valtuudet saattaa tuotannon loppuun.

- Harvinaisen paljon olen saanut tehdä. Elokuva on ollut koko elämä. Ei sitten ole ihme, etten tahdo päästä siitä irti, Lindman mietti runsas vuosi sitten, kun STT haastatteli maestroa hänen 80-vuotispäivänsä vuoksi.

Katso myös tämän jutun alta Minna Karilan haastattelu, jossa Åke Lindman kertoo muun muassa tunnelmistaan Tali-Ihantala 1944 -elokuvan kuvausten aikaan.

Elokuva antoi Lindmanille enemmän kuin paljon. Siksi siitä oli niin vaikea luopua.

Kovapintainen herkkyys ja intohimo - näillä eväillä Lindman suunnisti kahdella kentällä: elokuva-alalla ja jalkapallossa.

- Olin filmihullu. Käsittämätöntä, että työläisperheen kakara innostui elokuvista niin paljon. Mulle selvisi 12-vuotiaana, että haluan filminäyttelijäksi, Lindman muisteli.

Hänen kotikenttänsä oli elokuva, ei teatteri. Pesti Svenska Teaternissa 1950-luvulla jäi, kun filmikiireet veivät Lindmanin mennessään.

Jalkapalloilijana Lindman nousi Suomen maajoukkueeseen ja Helsingin vuoden 1952 olympiakisoihin. Urheilua oli hankala sovittaa yhteen teatterin kanssa.

- Kerran mulla menikin nenä poskelle, kun vastustajan pelaaja hyppäsi pelissä päin näköä. Illalla oli teatterinäytäntö, ja nenä oli kääntynyt aivan poikittain. Rutina vaan kävi, kun lääkäri väänsi jonkinlaisen temmiraudan ja puukon avulla nokan paikalleen.

Konnan kahleissa

Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa työskennelleen Lindmanin toimenkuva laajeni 1960-luvun alussa näyttelijästä ohjaajaksi. SF:n maineikas johtaja T. J. Särkkä oli ensin ajatusta vastaan mutta myöntyi sitten.

Lindman oli kyllästynyt näyttelemään alituiseen roistojen rooleissa.

- Konnan maineeni meni liiankin pitkälle. Kun 1950-luvulla kävelin Helsingin keskustassa, vastaan tuli kaksi nättiä teinityttöä. Kun ne tuli mun kohdalle, toinen meni piiloon toisen taakse ja kivahti: "Hyi kamala, Åke Lindman!" Ajattelin, että tämä on hirveää: pelotan ihmisiä kadullakin.

Ohjaajana Lindman kuvitti Suomea ristiin rastiin. Elokuvaa syntyi yhtä lailla kirjailija Anni Blomqvistin saaristolaiskirjoista kuin perimätietoon perustuvista kertomuksista 1800-luvun lopun Lapin kultaryntäyksestä.

Teemoista lähinnä oli viime vuosina sota. Tali-Ihantalaa edelsi muutama vuosi sitten Etulinjan edessä -elokuva, joka kertoi suomenruotsalaisen jalkaväkirykmentin vaiheista jatkosodan taisteluissa.

- Olin sota-aikaan liian nuori päästäkseni rintamalle. Jäi päälle polte, että pitää tehdä sota-aiheisia elokuvia. Palaute sotaelokuvista on ollut liikuttavaakin. Tehty työ ei ole ollut ihan turhaa, Lindman summasi.

Lue myös: