Tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen vahingonkorvauksista Estonia-oikeudenkäynnissä Ranskassa viime viikolla. Yksi syytteen kantajista oli 66-vuotias Elisabet Nilsson sekä hänen kaksi poikaansa.
Syyskuussa tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun M/S Estonia upposi Itämereen. Keskiviikkona 28. syyskuuta 1994 aamu ei ehtinyt valjeta, kun Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut laiva katosi tutkakuvista ja upposi Utön saaren edustalla. Yhteensä 989 matkustajasta 852 hukkui. Yksi heistä oli ruotsalaisen Elisabet Nilssonin mies Ove Nilsson.
Herättyään tuona aamuna Elisabet sai puhelun vanhimmalta pojaltaan.
– Poikani soitti ja kertoi, että Estonia on uponnut ja isä oli laivassa, Elisabet kertoo.
Ove Nilsson työskenteli sahateollisuuden parissa ja oli palaamassa työmatkaltaan Virosta.
Alun perin miehen oli tarkoitus tulla vasta kaksi päivää myöhemmin, mutta pääsikin vapaille etuajassa. Hän varasi uuden laivalipun ja lähti kohti perhettään Ruotsiin. Elisabet ei tiennyt miehen aikeista mitään.
– Aluksi en uskonut poikaani. Sanoin, että meidän tulee olla varmoja.
Seuraavat tunnit olivat raastavia. Perhe seurasi televisiota ja odotti mitä tahansa tiedonmurusta. Elisabet yritti soittaa laivayhtiöön ja selvittää, löytyikö hänen miehensä nimeä matkustajalistalta, mutta tiedot olivat sekavia.
Onnettomuus palasi otsikoihin oikeusjutun käsittelyn myötä
Estonian turma oli esillä jälleen viime viikolla, kun Ranskan oikeusistuimessa vireillä ollut oikeusjuttu sai ratkaisunsa perjantaina. Jutussa oli kantajina toista tuhatta turmassa kuolleiden omaista, mukaan lukien Elisabet ja hänen poikansa.
Uhrien omaiset ja turmasta selviytyneet vaativat 40 miljoonan euron korvauksia laivaluokituksen antaneelta Bureau Veritas -yhtiöltä sekä laivan rakentaneelta Meyeriltä. Omaisten mukaan yhtiön ei olisi pitänyt antaa M/S Estonialle lupaa liikennöidä avomerellä. Kanne kuitenkin hylättiin. Elisabet Nilsson ei ollut ratkaisusta yllättynyt, vaan jostain aivan muusta.
– Ratkaisu vei todella kauan, hän toteaa ensimmäiseksi TV4:n haastattelussa. Ratkaisu vei 23 vuotta, sillä se jätettiin jo vuonna 1996.