Merisaarron vuoksi Ukrainassa on etsitty viljan ja ruoan kuljettamiseen muita reittejä, mutta ne ovat kalliimpia ja alttiita Venäjän iskuille.
– Elämä täällä on pysähtynyt, kaikki on pysähtynyt. Ei toimeentuloa, ei edes polttoainetta maatalouskoneisiin, sanoo maanviljelijä Anastasia Poznyak vehnäpellollaan Mykolajivin alueella.
– Elämme nyt kädestä suuhun, sadosta toiseen, hän huokaa tutkiessaan satoa, joka pitäisi korjata heinäkuun alkuviikoilla.
Anastasia peri isältään 30 hehtaarin vehnäpellot, ja niiden lisäksi hän vuokraviljelee 15 hehtaarin tiluksia. Vehnäpellot lainehtivat silmänkantamattomiin kaikkialla tällä eteläisellä, venäjänkielisellä Ukrainan alueella, missä Mustameri ja vehnämeri eivät enää kohtaa toisiaan.
Yritys päästä Anastasian toiselle tilalle ja vehnävarastolle epäonnistuu, kun tiesulkua vartioivat aluepuolustuksen asemiehet ilmoittavat päättäväisesti, ettei edes tilanomistaja Anastasialla, lehdistökortin omistajasta puhumattakaan, ole mitään asiaa eteenpäin.
Kaikki tällä Mustanmeren strategisella rannikkoalueella liikkuvat ihmiset ovat erityistarkkailun kohteina Ukrainan varautuessa mahdollisiin venäläisjoukkojen maihinnousuyrityksiin. Kolme sodasta muistuttavaa räjähdystä kantautuu iltapäivän aikana tänne idästä, Mykolajivin kaupungin suunnasta. Edellisenä päivänä Venäjä on iskenyt tuhoisin seurauksin Mykolajivin sataman viljaterminaaliin.
Sadonkorjuu vaakalaudalla
Sota on jo tuhonnut suuren osan Ukrainan leipäviljataloudesta. Ennen sotaa Ukrainassa tuotettu ruoka riitti Maailman elintarvikeohjelman mukaan ruokkimaan 400 miljoonaa ihmistä maailmassa. Afrikassa ja Lähi-idän alueella osa maista on tuonut lähes kaiken tarvitsemansa vehnän Ukrainasta tai Venäjältä.
Elintarvikeohjelman synkkä arvio on, että kriittisesti nälkäisten ihmisten määrä maailmassa kasvaa 45 miljoonalla Ukrainan sodan seurauksena.
Kun menemme asioiden edelle ja kysymme Anastasialta, miten Ukrainan vehnä ja uusi sato saadaan täältä maailman nälkäisille ja siitä hänellekin toimeentuloa, hän pysyy tässä päivässä.
