Eläkkeelle jäänyt nuori on umpikujassa

Tutkijaa tieto ei yllätä.

Tutkimusprofessori (emeritus) Raimo Raitasalo on työskennellyt vuosikymmeniä mielenterveyden häiriöistä kärsivien parissa sekä tutkijana että kliinisellä puolella.

– Kun kyse on alle 30-vuotiaista nuorista, masennus näyttelee aivan liian keskeistä roolia työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syynä.

Kun parikymppinen nuori jää eläkkeelle, vastassa ovat rahahuolet — kaikkien muiden hankaluuksien jatkoksi.

Nuori ei ole ehtinyt olla työelämässä kuin muutamia vuosia, jos ollenkaan. Eläkettä ei ole kertynyt sellaista määrää, että sillä tulisi toimeen.

– Nuoren eläke on vähäinen. Pieni. Olematon.

Nuoren vaihtoehdot vähissä

Mielenterveyshäiriöiden kanssa painineen nuoren pitäisi aloittaa tarpeen mukainen hoito ja liittää siihen ammatillista tai lääkinnällistä kuntoutusta. Vasta sitten pitäisi arvioida mahdollinen eläkkeelle jääminen. Työkyvyttömyyseläkkeelle nuori jää, mikäli näyttää siltä, ettei hän kykene opiskelemaan tai käymään töissä.

Nuori kuitenkin ajautuu helposti taloudelliseen kurimukseen. Raitasaloa mietityttää myös, mikä on nuoren sosiaalisen elämän laita.

– Millainen on hänen sosiaalinen toimeentulonsa eli ihmissuhteet, harrastukset ynnä muut? Millaisia hoitomahdollisuuksia tarjotaan nuorelle, jonka mielenterveyden häiriö on muodostunut krooniseksi? Ohjataanko hänet sosiaalisiin toimintoihin ja ryhmiin tai esimerkiksi klubitalotoimintaan?

Raitasalon mukaan hoitokäytäntöjen osalta ollaan vieläkin hapuilevassa vaiheessa.

– Paljon on siitä kiinni, miten ihminen itse jaksaa ja miten lähiympäristö häntä pystyy tukemaan.

Nuoren eläkkeelle jäämisessä hyviä ja huonoja puolia

Nuori, joka ohjataan työkyvyttömyyseläkkeelle saattaa Raitasalon mukaan kokea aivan selvää huojennusta.

– Hänen ei tarvitse pakonomaisesti yrittää pärjätä opiskelussa tai työelämässä.

– Toinen puoli on sitten tämä karu todellisuus, miten tulla taloudellisesti toimeen.

Kokeneella tutkijalla on käsitys siitä, miten nuorten asiat tulisi hoitaa paremmin.

– Kuntoutustoimintaa tulisi kehittää. Kuntoutuksen tavoitteena ei välttämättä pitäisi olla ihmisen opiskelukyvyn ja työkyvyn kohentaminen, vaan hänen jokapäiväisen toimintakykynsä kohentaminen. Tähän suuntaan kuntoutusta on pyritty kehittämään, mutta siellä on vielä paljon isoja aukkoja.

Raitasalon mukaan on tärkeää, että nuoren taloudellinen turva taattaisiin yhteiskuntapoliittisin keinoin. Hän korostaa myös sosiaalisten kontaktien tärkeyttä.

– Psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä sosiaaliset kontaktit ovat aivan keskeisiä. Mielenterveyden häiriöitä potevat nuoret saattavat hyvin herkästi vetäytyä kaikista sosiaalisista kontakteistaan.

Erilaisia kuntoutuspalveluja tarjoavia tahoja Suomessa on riittämiin.

– Se on kuitenkin eri asia, miten näitä työkyvyttömyyseläkkeellä olevia nuoria kuntoutukseen ohjataan. Siinä on varmasti vielä paljon tekemistä, nimenomaan sen kustannuspuolen hoitamisessa. Kunta voisi olla yksi palvelujen kustantaja, Kela toinen, sanoo Raitasalo.

Suomessa jää eläkkeelle viisi nuorta joka päivä