Ekologista rakentamista ja asumista Bromarvissa

Joskus 1950-luvulla Bromarvin Marttayhdistys sai tietää saaneensa testamenttilahjoituksen. Muuan perustajajäsen oli testamentannut yhdistykselle kauniin puuhuvilan sekä 300 000 silloista markkaa sen hoitamiseen. Summa oli hyvin suuri ja se oli sijoitettava hyvin - ja toisen onnellisen sattuman kautta seuran puheenjohtajan puoliso kehotti sijoittamaan sen erään suomalaisen yrityksen osakkeisiin. Yrityksen nimi oli Nokia...

Asia unohtui liki 50 vuodeksi, kunnes vuonna 2000 martat totesivat pieneksi järkytyksekseen omaisuutensa kasvaneen liki 7 miljoonaan euroon. Kylän kaikki 700 asukasta hälytettiin koolle pohtimaan, kuinka rahat käytettäisiin mahdollisimman hyvin sekä kylän että sen asukkaiden kannalta. Ajatusten joukosta nousi esiin yksi, joka sai pian yksimielisen kannatuksen: sen mukaan rakennettaisiin kylän elävöittämiseksi ekokylä, jossa olisi 20 asuntoa ja kylätalo. Näin saataisiin sekä vuokra-asuntoja vanheneville ihmisille ja lapsiperheille että palvelut säilymään pienessä kylässä. Ja ehkäpä kylään tulisi jokunen aivan uusikin asukas?

Ja niinhän siinä kävi, että Bromarvin ekokylästä tuli suomalaisen ekorakentamisen keulakuva, joka sijoittuu kylän vanhaan maalaismaisemaan niin luontevasti kuin olisi siihen aina kuulunutkin.

"Halusimme rakentaa terveitä taloja, jotka ovat terveellisiä sekä asukkaille että ympäristölle," kertaa yhdistyksen hallituksen jäsen Sara Randström. "Lisäksi halusimme antaa ihmisille mahdollisuuden tehdä asioita yhdessä, elää luonnonmukaisesti ja olla lähellä luontoa ja sen antimia. Ketään ei tietenkään haluta sellaiseen elämäntapaan pakottaa, mutta neuvoja ja suosituksia on vapaasti saatavissa..."

Arkkitehti Bruno Erat on yksi suomalaisen ekorakentamisen uranuurtajia: "Hartaana toivomuksenani oli se, että tänne syntyy eri ikäisten ihmisten muodostama, elävä yhteisö. Kun ihmiset voivat hyvin, sosiaalinen ympäristökin toimii hyvin ja silloin ihmiset ottavat parhaiten huomioon myös ympäristönsä ja sen hyvinvoinnin."

Erat kertoo, että Bromarvissa on koetettu mahdollisuuksien mukaan ottaa oppia perinteisestä, kestävästä puurakentamisesta: "Ehkä tärkeintä on se, että talot ovat irti maasta eivätkä siis ollenkaan kosketuksissa kosteuden kanssa. Samoin räystäät ovat leveitä joka puolella, eli periaatteessa talo suojaa itse itsensä."

Taloissa on käytetty niin sanottuja avoimia hengittäviä rakenteita. Vesihöyry saa vapaasti kulkea tilasta toiseen eikä sen kulkeutumista estetä muovilla, mutta kulkeutuminen - ja johtuminen - hoidetaan erittäin hitaasti ja hallitusti.

Talojen etelään suuntautuvat ikkunat, erkkerit ja viherhuoneet keräävät passiivisesti aurinkoenergiaa varsinkin talvella, kun aurinko on matalalla. Kesällä leveät räystäät ja lehtipuut suojaavat ylikuumenemiselta.

Tilojen ja käyttöveden lämmitys hoituu omasta lämmityskeskuksesta paikallista haketta hyödyntäen. WC-vedet johdetaan alueen omaan biologiseen puhdistamoon.

Kestävä kehitys on kokonaispaketti

Ulla ja Ensio Talvila asuvat Bromarvin ekokylässä. He ovat Viipurin evakoita ja sitä mieltä, että kun kerran on reissuun lähdetty niin reissussahan sitä sitten aina ollaan. Monessa paikassa onkin tullut asuttua, viimeksi Karjaalla 14 vuoden ajan. He halusivat jo pitkään muuttaa maalle, mutta oli vaikea löytää paikkaa jossa olisi hyvät linja-autoyhteydet, omaa autoa kun ei ole, kauppa, kirjasto ja elävä kylä.

"Ero Karjaalla asumiseen on lähinnä se, että täällä on enemmän kanssakäymistä naapureiden kanssa," Ulla kertoo. "Olemme kastelleet kukkia ja syöttäneet kissaa, kun he ovat olleet matkoilla ja vastavuoroisesti olemme sitten voineet lainata venettä. Ja kyllä minulla on myös aina ollut vetoa ekologiseen ajatteluun. Puutalossa tuntuu olevan helpompi hengittää." Ensio on samaa mieltä: "Tuo aurinkopaneelihan on siitä eräänlainen konkreettinen merkki. En sitten tiedä, kuinka paljon siitä Suomen oloissa mahtaa olla todellista hyötyä?"

Tähtiä asumiselleen molemmilta tulee reilut neljä. Ensiota hiukan askarruttaa kylän tulevaisuus: "Kyllähän maailman muuttumisesta on pieni pelko - milloin linja-auto lakkaa kulkemasta Tammisaaren suuntaan ja koskahan kyläkauppias kyllästyy pitämään ehkäpä hiukan niukasti tuottavaa kauppaansa..."

Hyvän asumisen tarkastaja toteaa tyytyväisenä marttojen sijoittaneen rahansa hyvin. Sillä on rakennettu ekokylä vanhaan maalaiskylään; yhteisö, joka täydentää perinteistä ympäristöä ja tuo siihen eloa. Kestävä kehitys on kokonaispaketti, johon kuuluu luonnonmukaisuuden lisäksi muutakin: taloudellisuutta ja sosiaalista toimivuutta. Se on hyvä sekä ihmisille että ympäristölle.

(JKA 14.10.2005)

Lue myös:

    Uusimmat