Joskus 1950-luvulla Bromarvin Marttayhdistys sai tietää saaneensa testamenttilahjoituksen. Muuan perustajajäsen oli testamentannut yhdistykselle kauniin puuhuvilan sekä 300 000 silloista markkaa sen hoitamiseen. Summa oli hyvin suuri ja se oli sijoitettava hyvin - ja toisen onnellisen sattuman kautta seuran puheenjohtajan puoliso kehotti sijoittamaan sen erään suomalaisen yrityksen osakkeisiin. Yrityksen nimi oli Nokia...

Asia unohtui liki 50 vuodeksi, kunnes vuonna 2000 martat totesivat pieneksi järkytyksekseen omaisuutensa kasvaneen liki 7 miljoonaan euroon. Kylän kaikki 700 asukasta hälytettiin koolle pohtimaan, kuinka rahat käytettäisiin mahdollisimman hyvin sekä kylän että sen asukkaiden kannalta. Ajatusten joukosta nousi esiin yksi, joka sai pian yksimielisen kannatuksen: sen mukaan rakennettaisiin kylän elävöittämiseksi ekokylä, jossa olisi 20 asuntoa ja kylätalo. Näin saataisiin sekä vuokra-asuntoja vanheneville ihmisille ja lapsiperheille että palvelut säilymään pienessä kylässä. Ja ehkäpä kylään tulisi jokunen aivan uusikin asukas?
Ja niinhän siinä kävi, että Bromarvin ekokylästä tuli suomalaisen ekorakentamisen keulakuva, joka sijoittuu kylän vanhaan maalaismaisemaan niin luontevasti kuin olisi siihen aina kuulunutkin.
"Halusimme rakentaa terveitä taloja, jotka ovat terveellisiä sekä asukkaille että ympäristölle," kertaa yhdistyksen hallituksen jäsen . "Lisäksi halusimme antaa ihmisille mahdollisuuden tehdä asioita yhdessä, elää luonnonmukaisesti ja olla lähellä luontoa ja sen antimia. Ketään ei tietenkään haluta sellaiseen elämäntapaan pakottaa, mutta neuvoja ja suosituksia on vapaasti saatavissa..."




