Puurunkoisessa rakennuksessa eristettiin puukuituvillalla kolmenlaisia pintoja: ristiin koolattua puurunkoista seinää, vinoa katto-osuutta, joka eristettiin ontelopuhalluksella sekä perinteistä, tasaista yläpohjaa. Eristeenä käytetty ekologinen puukuituvilla on valmistettu kierrättämällä vanhoja sanomalehtiä ja muuta puutuotetta. Se on vallan mainio tuote hiilidioksidipäästöjäkin ajatellen: puun kasvaessaan itseensä sitoma, huomattava hiilidioksidimäärä pysyy siihen sitoutuneena ja vapautuu vasta hävittämisen yhteydessä.
Saimme tähän eristeeseen liittyen katsojakysymyksen: haluttiin tietää, sopisiko sen käyttäminen vuonna 1949 rakennetussa talossa, jossa on vanhastaan käytetty eristeenä kutterinpurua.
Kaikkein ensimmäiseksi on muistettava, että nämä ovat aina rakennesuunnittelijan paikan päällä ratkaistavia asioita. Hän tutustuu siellä rakenteisiin ja näkee tarkemmin, kuinka asia parhaiten hoidetaan. Voisi kuitenkin hyvin kuvitella, että kun eristeistä toinen on puupurua ja toinen puukuitua, ne toimisivat hyvin yhdessä. Eristeestä tulee silloin yksiaineinen ja jos myös talo on puuta ulkoa ja sisältä, samoin koko seinärakenteesta. Sellaiseen ei pääse syntymään ei-toivottuja katkoja ja kastepisteitä. Vaikuttaa siltä, että tämä soveltuisi sinne erinomaisesti!
