Suomen ja Viron merialueiden laajentaminen lisävyöhykkeitä luomalla Suomenlahdella ei ratkaisisi Venäjän varjolaivaston luomia ongelmia Suomenlahdella, arvioi professori Henrik Ringbom.
Åbo Akademin merioikeuden professori Henrik Ringbomin mukaan lisävyöhykkeiden luominen ei olisi juridisesti katsottuna ylitsepääsemättömän suuri ponnistus, mutta toisaalta myöskään niiden vaikutus ei olisi kovinkaan kummoinen.
Ylen Ykkösaamussa lauantaina vieraillut kansainvälisen politiikan asiantuntija Risto E. J. Penttilä sanoi, että Suomenlahden jakaminen Viron ja Suomen kesken lisäisi turvallisuutta Itämerellä. Suomi ja Viro voisivat Penttilän mukaan laajentaa omia merialueitaan lisävyöhykkeillä niin, ettei Suomenlahdelle jäisi lainkaan kansainvälistä vesialuetta.
Lue lisää: Risto E.J. Penttilä ehdottaa ratkaisua Itämeren tilanteeseen: "Alue voitaisiin jakaa Suomen ja Viron kesken"
Näin vesialueet määräytyvät
Ringbom kertoo MTV Uutisille, että merioikeudessa on aivan eri asia perustaa lisävyöhyke kuin laajentaa aluemerta.
Jos lähdetään esimerkiksi Helsingistä veneellä etelään, niin saaristossa on Ringbomin mukaan sisäiset aluevedet.
– Siellä ei ole ulkomaalaisilla laivoilla mitään kulkuoikeuksia. Esimerkiksi Belgialla, jolla ei ole juurikaan saaria, ei ole myöskään sisäisiä aluevesiä. Suomella sen sijaan on paljon saaristoa, joten Suomen sisäisten vesien rajaus on siksi tehty eri tavalla, niin sanotusti suorien perusviivojen kautta, joita vedetään saariston ulkoreunaa pitkin.
Perusviivan ulkopuolella alkaa ulkoinen aluemeri, joka on maksimissaan 12 meripeninkulmaa. Sen jälkeen on kansainvälisen merioikeuden mukainen lisävyöhyke, joka voi Ringbomin mukaan yhdellä valtiolla olla 12 meripeninkulmaa. Lisävyöhyke alkaa samasta kohtaa kuin talousvyöhyke, eli siinä missä aluemeriraja päättyy.
– Suomen ja Viron talousvyöhykeillä laivoilla on suuria navigointioikeuksia. Mutta esimerkiksi kalastuksen suhteen Suomen ja Viron valtiolla on tällä alueella oikeudet määrätä, ketkä siellä kalastavat. Eri vyöhykkeiden rooli ja tärkeys näin ollen vaihtelee suuresti toiminnasta riippuen., Ringbom kertoo.
Aluemeren laajentaminen kasvattaisi Suomen merialuetta, joka Ringbomin mukaan tekisi sen, että kansainvälisen meren käytävä voisi mennä paikoin kiinni.
– Tällä olisi niin selkeitä vaikutuksia Venäjän ja Pietarin liikenteeseen, että oletus on, että tästä päätöksestä keskusteltaisiin myös Venäjän kanssa.
Pyrkimys yhteisymmärrykseen
– Aluemereen liittyvässä ehdotuksessa on kysymys siitä, haluavatko Viro ja Suomi laajentaa merialuetta tähän, Ringbom sanoo MTV Uutisille.
Hän arvioi, että lisävyöhyke olisi varmasti aluemerta helpompi ratkaisu, koska sillä ei ole yhtä paljon vaikutuksia.
– Onhan jokaisella rantavaltiolla lähtökohtaisesti oikeus 12 meripeninkulman aluemäärään. Siinä mielessä on oikeuden mukaan mahdollisuus toteuttaa tätä. Asialla olisi kuitenkin suuri määrä poliittisia vaikutuksia.
Ringbom kertoo, että yleensä pyritään aina siihen, että asiat ratkotaan naapurivaltioiden kanssa yhteisymmärryksessä, vaikka Suomella olisikin oikeus 12 merimailiin.
– Tällä olisi niin selkeitä vaikutuksia Venäjän ja Pietarin liikenteeseen, että oletus on, että tästä päätöksestä keskusteltaisiin myös Venäjän kanssa.
Toisaalta päätös ei koske Venäjän alueoikeuksia, eikä Venäjällä siten olisi asiassa veto-oikeutta.
– On ilman muuta selvää, ettei voida yksipuolisesti sellaisia rajoja lähteä muuttamaan, mitkä koskevat Suomen ja Venäjän rajoja. Mutta tämä ehdotus ei koske kuin Suomen ja Viron rajoja, Ringbom sanoo.
Lue lisää: Venäjän varjolaivoille lähetettiin viesti – Suomen Nato-kokouksesta nurisi vain yksi: "Lipposeenhan ei uppoa mikään"
Poliittisia ongelmia
Ringbom korostaa, että oikeudelliset haasteet lienevät asiassa pienemmät kuin poliittiset haasteet.
– Mikäli näin tehtäisiin, niin sitä ei voisi tehdä koko Suomenlahden alueella. Itäpuolella ja länsipuolella olisi edelleen kansainvälistä merialuetta, joka saattaisi johtaa siihen, että katettu alue määriteltäisiin kansainvälisen meriliikenteen käyttäväksi salmeksi. Mikäli se katsottaisiin sellaiseksi, muuttuisi toimivalta aika lailla.
Silloin Venäjä ja muut maat voisivat vedota siihen, että heillä olisi esteetön kauttakulku salmessa.
– Tämä antaisi erillisiä vapauksia ja voisi johtaa tulkintaan, jossa esimerkiksi vieraiden valtioiden sukellusveneet voisivat tulla jopa perusviivaan asti vedenalaisessa käytössä. Muuten aluevesillä olevat sukellusveneet joutuvat aina olemaan pinnalla. Tähän liittyy myös lentoliikenne, joka voisi tulla lähemmäs Suomen rantaa.
Ringbomin mukaan tällaisia kysymyksiä tulisi varmasti esille, mikäli ehdotusta alettaisiin tosissaan pohtimaan.
Asiantuntijoiden ryhmällä mahdollisuuksia mietittävänä
Presidentti Alexander Stubb kertoi tiistaina Helsingissä järjestetyssä Itämeren Nato-maiden huippukokouksessa, että maat kokoavat ulkoministeriöistään oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmän, joka tarkastelee merenkulun vapautta kansainvälisillä vesillä ja sitä, mitä maiden on mahdollista tehdä samalla kun ne pitävät kiinni merenkulun vapaudesta.
Nato-maiden tavoitteena on hyödyntää tehokkaasti kaikki kansainvälisen oikeuden tarjoamat keinot Venäjän varjolaivaston uhkiin vastaamiseksi.
Lue myös: Kansanedustaja ennustaa: "Tuskin jää viimeiseksi tapaukseksi, kun laiva kulkee ankkuri alhaalla"
Ringbomin mukaan oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmä saattaa muiden teemojen ohella käsitellä myös lisävyöhykkeiden luomista, mutta hän ei STT:n mukaan odota ryhmältä avauksia sen asian suhteen.
Ringbomin mukaan oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmä on uudenlaisen ja haastavan tehtävän edessä. Hän muistuttaa, että kansainvälistä merenkulkulainsäädäntöä aikoinaan laadittaessa ei otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että laivoja käytettäisiin sabotaasiin, kuten Itämerellä on viime aikoina on tapahtunut.
– Tilanne on uusi ja se vaatii uudenlaista kartoitusta siitä, miten tällaisissa tapauksissa menetellään. Toivon, että he tekevät perusteellista työtä ja että se johtaa uuteen yhteiseen ymmärrykseen siitä mitä näissä tapauksissa voi tehdä ja mitä ei. Kun oikeus on näin epävarma ja harmaa, niin valtioiden käytäntö ja käsitys siitä, mitä käytännössä voi tehdä ja mitä ei, saa suuren merkityksen, Ringbom sanoo.