Suomen nihkeä linja Ukrainan suoraan aseapuun herättää monia ikäviä kysymyksiä ja on myös tyly viesti itsenäisyydestään taistelevalla Ukrainalle. Mihin viiteryhmään Suomi on jäämässä, kun historiaa tehdään tunti tunnilta, kysyy MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.
Siinä oli jykevää symboliikkaa, kun Ruotsi ilmoitti eilen aseavustaan Venäjän hyökkäyksen kanssa kamppailevalle Ukrainalle. Ruotsin pääministerin mukaan edellisen kerran naapurimaa Ruotsi teki samanlaisen päätöksen asetuesta vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.
Ruotsilta on lähdössä Ukrainaan ainakin 5000 panssarintorjunta-asetta, 5000 luotiliiviä, 5000 kypärää ja 135 000 annosta muonaa taisteleville joukoille.
Aiheesta lisää Ukrainan sodan seurannassamme
Sunnuntaina myös Tanska kertoi toimittavansa Ukrainaan 2700 panssarintorjunta-asetta. Myös Saksan demarihallitus hautasi edellisten hallitusten linjan ja teki pikapäätöksen 1000 panssarintorjuntasingon ja 500 maasta ilmaan ammuttavan Stinger-ohjuksen toimittamisesta armeijan varastoista Ukrainaan.
Mitä tekee Suomi? Maa, jonka keskeiset ulkopoliittiset päättäjät ovat vakuuttaneet, että Suomi on kartalla, Suomi on varautunut kaikkeen.
Ukrainaan on lähdössä hallituksen esityksestä ja presidentin päätöksellä 2000 komposiittikypärää ja 2000 luotiliiviä sekä kaksi ensihoitoyksikköä.
Lue lisää: Suomi lähettää Ukrainaan luotiliivejä ja kypäriä – Puolustusministeri: Aseapua selvitetään lähipäivinä
Suomi on mukana toki historiallisessa EU-päätöksessä lähettää ammuksia ja polttoainetta Ukrainaan, mutta siitä huolimatta Suomen oma panos näyttää tutussa viiteryhmässä vaatimattomalta, mutta ennen kaikkea kylmältä ja tylyltä.
Ukrainan asian piti olla myös meidän asiamme, kuten pääministeri Sanna Marin sanoi Asian ytimessä -ohjelmassa.
2:50
Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) ja muun ulkopoliittisen johdon mukaan Suomi vasta arvioi ja selvittää suoran aseavun antamista olemassaolostaan taistelevalla Ukrainalle.
Tyrmistystä vasemmistosta oikeistoon
Yleisestä mielipidettä suoraan aseapuun olisi kiinnostavaa selvittää laajemmin, mutta voi sanoa, että Ukrainan sota on koskettanut suomalaisia poikkeuksellisella tavalla.
Julistukset ja näennäiset tukipäätökset eivät enää riitä. Moni purki turhautumistaan keskeisiin päättäjiin eilen esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa.
Tyrmistys Suomen nysväämiseen yhdisti vasemmistolaisia ja poliittisen kentän oikeaa laittaa.
Suomen hallitusohjelman mukaan Suomi ei toimita aseita sotaa käyviin maihin. Myös Ruotsissa on voimassa tiukat asevientisäännöt, mutta se ei estänyt Ruotsia toimimasta ja tekemästä nopeita päätöksiä.
Suomen vaatimaton linja herättää muutaman ikävän kysymyksen, jotka roikkuvat nyt ilmassa.
Mihin porukkaan Suomi on jäämässä, kun historiaa tehdään tunti tunnilta?
Pelkäämmekö kuitenkin Venäjän reaktioita, jos Suomi toimii muiden länsimaiden tavoin?
Eikö Suomi olekaan varautunut yllättäviin sotiin ja konflikteihin niin hyvin kun se antaa ymmärtää? Toisin sanoen eikö meillä ei ole antaa aseapua Ukrainalle lähimaiden tapaan.
Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) totesi eilen EU:n ulkoministerikokouksen jälkeen, että kansallinen turvallisuus vaikuttaa siihen, miten Suomi voi auttaa Ukrainaa.
Ja näin puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) hallituksen kokouksen jälkeen sunnuntaina.
– On tietysti huomattava sekin näkökulma, että tällaisessa kiristyneessä kansainvälispoliittisessa tilanteessa Puolustusvoimissa ajatellaan vähän siihenkin tapaan, että on myös tärkeää, että meillä on omat varastot kunnossa.
Ukraina kaipaa aseita, ei pelkkää sympatiaa
Presidentti Sauli Niinistö, pääministeri ja puolustusministeri ovat rauhoitelleet ja vakuuttaneet, ettei Suomeen kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa juuri nyt.
Mutta pitämällä näin tiukasti kiinni omista varastoista, Suomi kuitenkin näyttää varautuvan myös Suomeen kohdistuvaan kiristyvään tilanteeseen.
Ei siis Ukraina ensin, vaan Suomi ensin.
Juuri nyt se ei kuitenkin puhuttele meidän suomalaisten oikeudentuntoa. Ukraina ei kaipaa sympatiaa, vaan aseita ja rahaa, joilla puolustautua.