E-koodilla merkitään elintarvikkeen tuoteselosteeseen siinä olevat lisäaineet eli aineet, joita ei ole sen ainesosissa luonnostaan. Toisin kuin moni ajattelee, E-kirjain koodin edessä ei ole varoitusmerkki vaan tarkoittaa, että lisäaineella on Euroopan unionin turvahyväksyntä.
Elintarvikkeiden turvallisuutta valvovan Eviran mukaan Suomessa käytettävien lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi lisäämään tuotteen säilyvyyttä ja parannetaan sen koostumusta, makua tai ulkonäköä.
E-koodatut lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeeseen. Esimerkiksi sitruunamehu sisältää myös lisäaineena käytettyä sitruunahappoa (E330) mutta sitä ei tarvitse merkitä tuoteselosteeseen, koska sitä on sitruunassa luonnostaan. Merkintä kuitenkin tulee kirjata, jos mehuun on erikseen lisätty happoa.
E-koodi ei siis välttämättä tarkoita, että aine on keinotekoinen. Lisäaineet jaotellaankin luonnollisiin, luontaisen kaltaisiin ja keinotekoisiin. Luontaisen kaltaiset lisäaineet valmistetaan kemiallisesti, mutta ne ovat samanlaisia luonnossa esiintyvien aineen kanssa. Keinotekoisia lisäaineita taas ei esiinny lainkaan luonnossa.
Koodin numerosarja viittaa eri aineryhmiin, joista kaikilla on eri käyttötarkoitus. Esimerkiksi koodit E200-299 ovat säilöntäaineita kun taas numerolla kuusi alkavat E-koodit ovat makeutusaineita. Lisäaineen käyttötarkoitus on kirjattu myös tuoteselosteeseen.
Jos lisäaineella on havaittu olevan suurina määrinä kielteisiä vaikutuksia terveydelle, sille määritellään niin sanottu ADI-arvo. ADI tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Noin 300 lisäaineesta ADI-arvo on määritetty noin 120 aineelle.
Jos ainetta voi turvallisesti käyttää vain pieniä määriä, sen käyttöä voidaan rajoittaa esimerkiksi sallimalle se vain harvoissa elintarvikkeissa.