Timo Ramun elämä muuttui kerralla, kun hän sai kuusi vuotta sitten kaupallisen DNA-testin kautta tietää olevansa lähtöisin luovutetusta sukusolusta. Ramu löysi lopulta biologisen isänsä sekä useita sisaruksia.
Timo Ramulta lahjasolutausta oli salattu. Hän kehottaakin vanhempia puhumaan asiasta lahjasolulapselle alusta asti mahdollisimman avoimesti.
– Lapselle on niin helppo kertoa heti, koska kaikki asiat ovat hänelle uusia tässä maailmassa. Eihän lapsi erottele mielessään asioita, koska hänellä ei ole sellaista kontekstia kuten aikuisilla.
– Se ei ole vanhemmuudesta lapselle pois. Hänellehän siinä iskä laittaa edelleen samalla tavalla puuroa, Ramu toteaa.
Suomessa lahjasolulapset jäävät Ramun mukaan asiansa kanssa usein yksin. Virallinen taho, jolta saisi apua asioiden käsittelyyn, puuttuu.
Esimerkiksi Hollannissa lahjasolunuoret saavat halutessaan apua tukikeskuksesta.
Sen työntekijät voivat pyydettäessä etsiä lahjoittajan ja arvioida, kannattaako osapuolten tapaamista järjestää.
– Suomessahan Helminauha on auttanut lahjasolutaustaisia, mutta nyt sekin lakkautettiin, koska rahat ovat tiukassa.
– Valitettavasti meillä ei ole nyt enää sellaisia virallisia tahoja, joilta voisi saada apua ja tukea asian käsittelyyn, Ramu kertoo.
Uusi laki tuo muutoksia
Ensi vuoden alusta Valviraan (sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) saattaa tulla tietopyyntöjä 18 vuotta täyttäviltä, jotka haluavat tietää, kenen luovuttamilla sukusoluilla he ovat saaneet alkunsa.
Tämän mahdollistaa vuonna 2007 voimaan tullut uusi hedelmöityshoitolaki.
– Heillä, jotka haluavat geneettistä taustaansa tutkia, on mahdollisuus tutustua itseensä ja eri puoliin itsestään. Heillä on mahdollisuus löytää lahjoittaja ja ehkä tavata lahjoittaja.
– Se on aika merkityksellistä varmasti monelle. Toivon, että siinä olisi jotain sellaisia keinoja, ettei asian kanssa jäisi yksin, Ramu miettii.